Year 2013, Go with the flow!

Mä en halunnu vielä alottaa puhumaan tästä vuodesta, vaan alotan siitä mimmonen mun menny vuosi oli. Aika tavalla sen voi lukea selaamalla tätä blogia vaan taaksepäin, mutta musta tuntuu, että ajatuksena vuos 2013 on semmonen, ettei sitä voi skipata. Alku oli kaiken kaikkiaan jotain ihan kamalaa ja sillon varmaan sekosin jotenkin, enkä enää yhtään miettiny mitä tein. En siis mitään kamalaa, mutta se oli vaan semmonen "Go with the flow" -jakso, jota oikeestaan tavalla tai toisella on jatkunu tän koko vuoden. Tosin ihan hyvissäkin merkeissä.

Vuos 2013 oli sitä, että olin vielä edellisessä koulussa Helsingissä. Siellä oli ihania ihmisiä ja hyviä hetkiä, mutta se mun linja ei ollu se mun juttu, eikä kyllä rehellisesti sanottuna se koulu muutenkaan. Mutta siis kyllä, mulla on sieltä paljon hyviä muistoja!

I didn't want to start to tell about this year yet so I'm starting about my last year. What kind of year it was. You can read almost all of it in this blog and rolling this site down but I think that year 2013 was something I can't skip. The start was something awful. I didn't think what I did at all. Nothing bad but it was ayre of "go with the flow". And it's been the same in this year too but with a good stories.

2013... I was in my old school at Helsinki. There were lovely people and such a good moments but that "digimedia" -line wasn't my thing and honestly nor that school. But yeah, I have a good memories!

Hahaa, vuos 2013 (mä en tiiä miksi mä tästä erikseen mainitsen), mut sillon olin kattomassa Justin Bieberiä + viralliset jatkot jossain huitsissa, mistä mulla on jotain hyvin upeita kuvia siitä kun oon Bieberin henkivartija Kennyn kanssa. Nauran hei. Laulettiin siellä jotain Bieberin biisejä karaokessa kun koko crew on samoissa tiloissa. Siitä voi sitten vaan koittaa miettiä, mille oon eniten nauranu jälkikäteen. Plus, että tää kuva on varmaan paras ikinä...!

Hahaa, year 2013 (I don't know why am I telling about this) but I was in Justin Bieber's concert + afterparty. I have a funny pictures there where I'm with Biebers bodyguard Kenny. I'm laughing! We sang a karaoke... (Justin Bieber songs) when almost the whole Biebers crew was there too. I was so stupid. And this picture is maybe the best ever.

Se mihin mun ja muutamien mun kavereitten perjantait meni noihin aikoihin, oli Uusi Perjantai -tapahtuma Le Bonkissa. Joka on muuten oikeesti jollain hullulla tavalla kirottu. Jos perjantaisin menee baariin. Oli se mikä vaan. Ni siellä ei taatusti tapahdu niin paljon ku tuolla. Siellä törmää ihan ihme ihmisiin, siellä tapahtuu aina jotain ihan outoa ja jos siellä on loppuun saakka, niin sitten loppuillasta sitä huomaa olevansa jatkoilla a) jossain toimistotiloissa missä on discovalot ja ilmasta juotavaa b) ranskalaisen tennispelaajajengin luona kuuntelemassa jotain ihan vierasta kieltä c) pelaamassa jalkapalloa d) jossain muussa hilpeessä seurassa hengailemassa. Uusi Perjantai on se paikka, missä ollaan istuttu iltaa neurokirurgien kanssa, juteltu elämän syvällisimmät keskustelut vessassa ja en mä tiedä. Siellä vaan tapahtuu aina ja joka kerta jotain hauskaa.

What I did on fridays? There was a New Friday club in the Le Bonk -bar. I can swear that club is cursed. If you go in any club... I'm sure that there will not happen so weird things than at Le Bonk. There is weird people and if you'll be there at the end. You can notice a) you're in some kind of office room where is discolights, some really weird conversations and free drinks b) You're with some random french tennis guys.. they try to buy food to you and stuff and you doesn't understand almost anything what they are talking about c) playing football at six in the morning d) talking with very drunk neurosurgeons d) you can't never know! I don't know. Everytime is special!

Sitten on kesä, joka merkkas mun ekoja kesätöitä, joka oli jossain määrin ihan unelma! Eka viikko oli mediaryhmän vetämistä pikkulapsille. Tehtiin Salkkariparodia, kauhuleffa, Voice of Vernissa -kilpailu ja Nalle Puh leffa. Se on aina ihan huippua päästä kuvaamaan jotain ja lapsetkin on ihania. Muu aika oli sitä, että mulla oli työkaverina Janette, jonka kanssa kirjoteltiin juttuja kuukauden verran Vantaan ja Jeesin sivuille eri nuorisotalojen toiminnasta. Käytiin niitten mukana esim. Megazonessa, veneilemässä, pelaamassa Paintballia ja kaikkea muuta, valokuvattiin ja sitten kirjotettiin niistä! Hih.

Then there was a summer and my first summerjob. It was like a dream! First week was a media camp with children. We made a Salatut Elämät parody,  a horrormovie, The Voice of Vernissa singing competition and Winnie The Pooh movie. It was so awesome to do films with children. They were so sweet. After the camp I was with Janette in the office writing news to young people. We went to the megazone, paintball and so much more and writed about those kind of things.

 

Melkeen koko ensimmäinen kesälomakuukausi meni sitten siinä, mutta toinen kuukaus merkkas paljon kavereita ja yhdessä oleskelua. Outoja tempauksia ja muutamia juhlia.

Almost all the summer was that but when I had a freetime it was a great time with my friends and partys.

 

Sitten tehtiin Krissen kanssa joku ihan ihme tempaus. Lähettiin Tampereelle keikalle viettämään sen nimipäivää ja jotenkin päädyttiinkin Poriin. Ei siinä mitään, se oli vikoja viikkoja ja tuntu siltä, että tosiaan on joku päähänpistosten vuosi. Parasta, että olin ihan kipeenä sillon.

Then we made a crazy trip with Krisse. We went to Tampere and suddenly we was in the Pori. Haha. It was one of the last weeks of summer and it really felt that "this is so random year!" And the best thing was that I had really bad flu.

Sen lisäks etenkin kesä oli just semmosta oman ajan ja oman mietiskelyn aikaa. Rakastan sitä, kun ulkona on lämmin. Ei kuuma, mut semmonen sopiva, kun voi vaan kävellä ja istahtaa paleltumatta. Mennä johonkin paikkaan ja vaan olla ja miettiä. Mulla oli aika paljon semmosta omaa aikaa. Kävelin mm. Helsingistä Vantaalle kotiin 20km ja vaan mietiskelin koko sen matkan, istuin piilossa yhden rakennuksen takana, paikassa minkä yksi mun tärkeä kaveri joskus näytti... ja mietin. Kävin helsingissä yksin valokuvailemassa ja mietin. Makasin keskellä olohuonetta, join teetä, mietin niin kauan, että nukahin ja nukuin koko yön. Mä muistan vieläkin niitä ajatuksia ja tunnevyöryjä ja ne on oikeesti kasvattanu mua tosi paljon.

In addition I had so much time to think and just spend time with myself. I love it when outside is warm. Not hot and not cold. You can just walk around and sit somewhere without freezing. For example I walked home from Helsinki (about 20 km) and I was totally in my own world. I sat behind one building in my own hiding place and again I was totally in my own world. I went to the Helsinki with my camera and I was totally in my own world. I was lying in a living room floor drinking tea and thinking. I was there that long that I fell asleep and I was there all night. I can still remember how I felt.




Kesällä tapahtu myös yksi äkillinen muutos. Olin aika alkukesästä ahdistunut ajatusta paluusta takasin Helsingin kouluun. Olin pistäny Nakkilaan, sekä Tornioon viestiä kahteen saman alan kouluun, että onko mahdollista vaihtaa koulua lennosta. Nakkilaan olin meinannut hakea jo hauissa aiemmin, mutta mulla ei rohkeus siihen riittänyt. Se oli nimittäin kaukana. Jossain vaiheessa kuitenkin olin päättäny, että se on nyt tai ei koskaan. Jotenkin odotin, että en tuu saamaan mistään mitään vastauksia, mutta loppujen lopuksi mulle tuli yhtenä aamuna puhelu, johon vastasin tosi unisesti heräten. Nakkilasta soitti opo, joka melkeinpä haastatteli mua ja loppujen lopuksi sano, että ottaa muhun yhteyttä... Ja niin kävi. Mut pyydettiin koululle käymään, näyttämään jotain omia töitä ja juttelemaan. Samana päivänä mulle kerrottiin, että paikka on mun. Sinä päivänä mun maailma jotenkin sekosi. Edessä oli asunnon etsiminen, joka piti mielellään löytää kahdessa viikossa jostain mahdollisimman läheltä, vanhasta koulusta eroaminen, ensimmäinen oma muutto ja käytännössä koko elämän muutos. Muistan vaan, kuinka pelottavaa se kaikki oli, mutta kuinka innostunu siitä kaikesta samaan aikaan olin. Pelkäsin kokoajan, että teen jonkun virheen kun lähden jonnekkin kauas, mut ei... hetkeäkään en oo katunu!

In the summer there was one really big change. Thinking about going back to the school was horrifying. So I send an e-mail to Nakkila and Tornio and I asked if it's possible to change my school (same career). Nakkila was the place I really wanted to go before but I hadn't courage to move so far away from my parents and friends. But then I made a decision that it's now or never. I was almost sure that I won't get an answer but then one morning I woke up because I got a call from Nakkila. They asked me to visit to the school with my some works. I went there and they said that I can come! Everything was weird. I had only two weeks to get an apartment near to school, devorce from my old school... It was first time when I had to move just myself and everything went upside down. I just remember how scared I was and how excited I was in the same time. I was afraid that it's a mistake to go but I've not regret that even for a moment.

Ja ihanaa oli se, että mun luokkalaiset otti mut tosi hyvin vastaan, tutustuin nopeesti muutamiin ihmisiin ja jotenkin se kaikki stressi mikä mulla oli koko vuoden 2012 ajan ollu... katos kun tuhka tuuleen. En mä tajua mitä mulle tapahtu. Mutta ne kaikki ihmiset koulussa ja muualtakin sieltä, en mä voi sitä sanoin ees kuvailla, kuinka ne on auttanu varmaan tietämättään ja pelastanu mun elämästä hyvin ison palasen.

Tietenki kun on uus koulu, niin on uudet projektit, tunnit ja kaikki. Nyt on jo koettu ehkä huippukivoja kuvauksia, sekä varmaan hirveimmät ikinä (tosin se oli niitten tarkotuskin olla!). Tuntuu, että oon oikeesti oppinu hirveesti asioita puolessa vuodessa ja se tapa miten tuolla opetetaan on just sitä, että laitetaan tekemään uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja se on parasta, koska se on mulle oikeestaan ainut tapa miten mä opin yhtään mitään.


Sitten on ollut niitä viikonloppuja, kun on päässy näkemään niitä muita rakkaita ihmisiä, tuli niitä sitten käymään Porissa tai sitte minä Vantaalla.

Of course when you go to new school, there's new projects and lessons and everything. I think that I've learn lot of things in a half year and the way how they teach us... they make us to do everything over and over and over again... It's the best way and the only way how I can learn.

 Se mikä on muuttunu viimevuodesta on se, että mä oon jollain tavalla päässy eroon mun "musiikkiriippuvaisuudesta". Okei, mä kuuntelen sitä kokoajan ja välillä mä oikeesti tartten sitä, mutta pari viimevuotta mulla oli sitä, että mä juoksin keikoilla, menin kotiin ja aloin välittömästi odottamaan seuraavaa, koska niistä mä sain aina jonkun äärettömän onnellisuuspiikin. Nyt tänä vuonna ehkä enimmäkseen oon käyny mun lemppari suomalaisen bändin Fusen keikoilla, joko yksin tai kavereitten kanssa. Tän vuoden ehkä mulle kummiskin isoin keikka oli Black Veil Bridesin keikka, jonka perään olin itkeny ikuisuuden, kunnes ite keikkapäivänä tuli mahdollisuus päästä paikalle. Se oli ihan hullua, mut sen arvosta.

There's a difference in my music addiction. Okay, I'm listening music all the time and sometimes I really need it but last two years I was running on gigs almost everyday, I went to home and I started to wait next one. Those things made me happy. This year I've been just my favourite band's gigs (Fuse) alone or with friends. And maybe the biggest one was Black Veil Brides. I really wanted to go there but the tickets was sold out. In the same day my friend's friend got sick and he gave me that ticket. It was crazy but worth it.

 Tänä vuonna erityisen tärkeitä on ollu mun pikkusisarukset Roni ja Emma. Emma on se, jolle puhun aina lähes kaiken. Ja se puhuu mulle. Ja se tuntuu niin älyttömän tärkeeltä, että mulla on tommonen hirviö sisko. Ja Roni on tommonen pieni hömelö.

Special important thing... My littlesister and littlebrother Emma and Roni. I tell everything to Emma and she tell me. It's over important thing to own that moster sister. And Roni is soo zany.

Ja hei tänä vuonna pelasin ekan kerran shakkia vuosiin! Miks mä haluan mainita sen? Koska se mun korvissa kuulostaa jotenkin tärkeeltä, sillä oon pelannu sitä oikeesti viimeks joskus pienenä isän kanssa. Pelattiin sitä oikeesti aika usein ja sitten se jäi, niinkun muutenkin meiän semmonen lapsuuden "yhteisaika".

And hey. I played chess first time in a years! Why I want to say that? Because it's important. I played it last time when I was so little with my dad. We played it so many times and then we just didn't anymore..

Sen lisäks että kuulostaa varmaan siltä, että mulla on ollu tosi tapahtumarikas vuosi, mulla on ollu vastapainoks välillä ihan liikaa omaa aikaa. Semmosta, että alaa oikeesti jossain määrin miettimään liikaa, miettii niin kauan, että ahdistaa. Sitten oon purkanu sitä kaikilla ihme jutuilla, joita mä en yleensä kyllä oikeesti joko tykkää tehdä tai ei vaan tuu tehtyä... kuten siivoominen, piirtäminen... tai...

Sounds like I had something to do all the time but there's balance in that. I had sometimes too much time to be just alone. I had too much time to think. And then I tried to do something what I don't usually do. Like cleaning, drawing and...

Ja joulu... Ensimmäinen joulun alku jossain muualla kun kotona. Mulla oli jotenkin ihanan rauhallinen olo. Sai koristella ja se olo on jotain tosi ihanaa, kun kävelee Porin keskustassa, jossa on ehkä vaan muutama ihminen... Keskellä on jotain mökkijoulukojuja, paljon valoja ja siellä soi joulumusa. Tai se kun sytyttää kynttilän ja vaan istuu ja on. Ah. Muutenkin nyt joulu oli jotenkin ihan eri asia. Se merkkas pitkää aikaa Vantaalla kotosalla olemista. Sitä, kun oikeesti vaan on siellä pidemmän aikaa ilman, että tarvitsee niinkään miettiä, että mihin käyttää aikansa vaikka yhestä viikonlopusta. Oikeestaan tää tais olla yks mun tärkeimmistä jouluista.

And Christmas! First december when I was almost all the time somewhere else than at home. I had so peaceful feeling. I decorate my own house and that feeling was so magical when you walk in the downtown and there isn't many people. There's some christmas stalls, lights and music. And when you're at home watching candles. And this Christmas was special. It meant more than before. Now it meant a long time with my parents after so long break without seeing each other.

Tää on ollu hieno vuosi kaikenkaikkiaan ja tästäkin merkinnästä oikeesti puuttuu vaikka mitä. Enkä mä vaihtais mitään oikeestaan pois. En ees mun virheitä, koska mä opin niistäkin jatkuvasti. Nyt vaan odotan mitä vuos 2014 tuo tullessaan.

This has been great year and I would never have time enough to write everything here. I wouldn't change anything. Not even my mistakes. Now I'm waiting what year 2014 will bring to me.