Kaikki tarvitsevat joskus auringonpaistetta

Hautasin sen mistä ei koskaan puhuttu

Löydän totuuden silti uudelleen

Istun, huudan, avaan lukon

Eksyn tulevaisuuteen

En löydä muuta kuin sanat vanhat

Yhä ja aina uudelleen

Mulla on ollu nyt viimeaikoina ihan ihme fiilinkejä vähän kaikesta. En mä tiedä enää edes mistä mä revin näitä ajatuksia, mut sen mä tiiän, että mä tartten tähän elämään jotain uutta. En mä tiiä oikeen mitä, mut en jaksa enää samoja rutiineja ja touhuja, jotka toistuu viikosta toiseen. Haluun tutustuu uusiin ihmisiin, löytää uusia harrastuksia, tehä enemmän ja miettiä vähemmän.

Mut mitä tässä oon tehnyt... Eilen pikkusiskon kanssa hyödynnettiin tota aurinkoista kevätilmaa, otettiin kamera ja lähettiin ulos valokuvaamaan. Musta on kivaa, että mulla on tommonen pikkusisko. Se on oikeesti niin hilpee ja saan välillä olla sen jutuista tosi ylpee. Sen lisäks se jutteli mulle omista asioistaan illalla pitkät tovit ja mä kuuntelin, se oli tärkeetä.

Mielenosotuksia, vaatteita ja luontokuvailua

Mulla ei oikeen mitään sanottavaa, mut teki mieli tehä pitkästä aikaa blogimerkintä, koska mulla on nyt taas pitkästä aikaa ollu kamera hetkellisesti käytössä.

Viimeaikoina mulla on ollu hassu olo, outoja mietteitä elämästä ja tuleeko se mulla koskaan olemaan niin erikoista, että jaksaisin olla pidempiä aikoja ilonen, kun vaan päivä hymyä eri keikkojen jälkeen.

Mutta mitä nyt on tapahtunut? Käytiin Krissen kanssa kirppiksellä Adams nimisessä ravintolassa Sunnuntaina. Mentiin aika myöhään, kun Krissellä oli ollu töitä, mut oon siihen ihan tyytyväinen, koska 1. siellä ei ollu enää kamala ruuhka 2. sieltä löyty silti sellasta tavaraa, mistä tykkäsin. Se oli kyllä oikeesti kiva kirpputori, koska siellä oli nuorempaa porukkaa... Puuttu isojen kirppisten pöydistä puolet tilaa vievät äidit vauvanvaatteiden ja mummot antiikkiastioiden kanssa.

Tää oli varmaankin mun lemppari. Noi röyhelöt on ihanat. Maksoin tästä 4e.

Tästä maksoin kai 3e? En tarkalleen muista, mut tykkään!

3e maksoin tästä. Ihana kesälle.

2e! Mulla on vaan kahdet shortsit ollu. Nyt kolmannet. Oon ilonen.

Tästä maksoin vaan euron... Onneks oikeestaan, koska tää oli eka ostos minkä ostin kirppikseltä. Ja sen huomaa, koska siinä vaiheessa ostaa sen ekan mikä näyttää hauskalta. Totesin, että tuskimpa tuun tätä käyttämään. Ehkä kesällä neljän seinän sisällä, mut mikäpä siinä.

Tänään kävin Helsingissä toteuttamassa mun ennakkotehtävää tuleviin kouluhakuihin. Eksyin mielenosotukseen siinä samalla: "Käyttäkää järkeä, opintotuki on tärkeä!" ...onhan se. Huikeen paljon siellä oli porukkaa! Musta on hyvä juttu, että ihmiset jaksaa tapella tällästen asioiden puolesta.

Tossa on myös muutama muu kuva takasintulo reissulta, kun eksyin pelleilemään mun tele-macro objektiivin kanssa tonne aurinkoiseen talvisäähän. Ihan kivoja kuvia ja tuli pitkästä aikaa innostus, että vois ehkä kuvailla enemmänkin, kun pääsee pakollisista koulujutuista eroon.

On niin helppoo olla onnellinen

Se olo kun on ollu jotakuinki tosi täydellisen tuntunen päivä.

Heräsin aikasin, mut olin pirtee.
Värjäsin hiuksia vähän kirkkaammiksi ja oli heti kivempi olo.
Menin bussiin, kuuntelin musaa ja mua hymyilytti.
Näin Krisseä ja menin auttaa sitä hiusten värjäämisessä. Istuin siellä koko päivän.
Menin kotiin, valmistauduin ja lähin helsinkiin keikalle.
Keikalla ihanaa porukkaa, enkä joutunu olemaan yksin, vaikka suunnitelmien muutoksien takia meninki sinne yksin.
Tulin kotiin ja totesin, et pitkästä aikaa mul oli päivä, jollon mul on lähes joka sekuntti ollu kivaa.

Ainut asia mikä mut päivällä sai vähän outoon mielentilaan oli se ku kuuntelin bussissa musaa. Mulla tuli semmonen onnellisuuspiikki siitä musasta, semmonen parhaimman tuntunen, ku naama tuntuu vääntyvän hymyyn ja onnellisuus paisuu niin, että vois räjähtää. Mikä siinä oli kauheeta? Se, että se ei kestäny kauan, koska muistin, millon viimeks mulla oli ollu tismalleen toi olo. Ja mulle tuli semmonen olo, että tuun muistamaan jatkossaki ja en jotenki ehkä haluu enää olla noin ilonen. Nii oudolta ku se kuulostaa, niin se onnellisuus muistuttaa vaan hetkistä, jotka mieluiten unohtaisin. Onnellisuus muistuttaa mua onnellisuudesta, jota en haluu muistaa... Se kertoo ehkä vähäsen, että oon oikeesti pihalla kaikesta.

Mut nyt mä hymyilen. En niin paljoa, että se häiritsis ja meen nukkumaan, koska mulla on niin kiitollinen olo tästä päivästä.