New life vol 1.

Mää toivon, et mää oisin kirjottanu tä mielummi eile, kosk nyt mää en enää jaks miettii kaikkee samallail, kosk tänää ei o nii hyvä päivä.

Joo. Haha. Siis mulla on ollu jotakuinki hyvä olo eiliseen asti täällä. Muutin siis Poriin ja sain kämpän keskustasta. Uus koulu siis Nakkilassa (n. 20 km täältä). Tää asunto on jotenki tosi sulonen ja eilen sain tän viimeinki ihan täysin siivottua.

Ekan kouluviikon majailin Nakkilassa semmosessa yksiössä siihen asti, että sain oman muuton hoidettua. Tuolla koulussa oon kyllä viihtyny. Tuli sillain tosi tervetullu olo kun astu sinne koululle. Kaikki oli esittäytymässä tosi pirteesti ja muutenki ekojen päivien touhut oli semmosta, että huomasin, että toi on nyt just siihen suuntaan mihin halusinki mun opiskelun edellisestä koulusta muuttuvan. Muutamiin ihmisiin oon ehtiny jo jonkin verran tutustua, mut ainut mikä ehkä vähän kaivertaa on se, että minkä takia mä tyhmä en hakenu tonne jo heti sillon kun aikoinaan halusin. Tuntuu pikkusen hassulta mennä luokkaan, jossa jokainen on tuntenu toisensa jo vuoden verran.

Ekat päivät koulussa oli vähän sekavia, koska tulossa oli taltiointi MLL:n tapahtumasta, missä oli esiintymässä mm. Jukka Poika. Sitte oli kuvauksia ykkösten kanssa ja muuta sellasta. Tällä viikolla ollaan oltu Ulvilassa kuuntelemassa yrittäjyysluentoja ja tehty jotain tehtäviä siihen liittyen. Emmä tiedä, mut on mulla oikeesti ollu kivaa. Ja se mistä tykkään myös, että toi koulu on niin pieni, että siellä voi oikeesti oppia tuntemaan vähintään jokaisen naaman, eikä niin, että vaan joka kolmas näyttää tuurilla ehkä semmoselta, että "hmm... ton mä ehkä joskus oon nähny!"

Sunnuntaina veli ja iskä toi muuttoautolla kamat tänne ja sitte oli muuttohommailu. Siivosin vaan koko päivän ja sitte illalla pari tuttua kävi kylässä. Maanantaina kävin frisbeegolffailemassa (että muuten olinki huono!) ja nyt eilen seikkailin yksikseni kirjurinluodolla valokuvaamassa.

Jotenki oon rakastunu tähän paikkaan siinä mielessä, että ku kävelen tuolla, ni tuntuu, että oisin ollu täällä aina. Emmä tiiä mikä siinä on, mut tää jotenki tuntuu kodilta. Ja isoja kiitoksia oikeesti niille ihmisille, jotka on saanu mun olon täällä ihan tervetulleeks, vaikka oonkin vielä ihan kujalla. :)

Tänään mun päivä on ollu vähän huonompi, koska oon miettiny ihan liikaa ja tää yksinäisyys alkaa ahistaa. Se, että kun ei oo niitä tutuimpia ihmisiä siinä nii lähellä, tai sillain ketään ketä uskaltais pyytää vaikka kävelemään, että vois jutella. Mut eiköhän tää tästä.

Tässä nyt jotain kuvia!

Tsemitän itteäni!

Mä teen itteäni varten nyt tsemppilistan siitä, että miks mä en saa perua tätä mun juttua edes vahingossa. Miks mä haluan mennä sinne kouluun ja miks mä en saa antaa itteni mennä tästä ihan maihin. Kirjotan tän koska tiedän, että heti kun mulla iskee huono olo, niin haen turvaa aina täältä mun blogista, puran kirjottamalla ja sitten mä löydän tän. Ja toivon, että se nostaa mut heikkoina hetkinä takaisin ylös.

1. Se innostuksen tunne mikä mulla välillä on asiasta.
2. Mua saattaa tulevaisuudessa harmittaa, jos en oo ottanu riskejä
3. Mulla on niin hyvät ystävät, että niitten on pakko pysyä mun tukena ja mun ystävinä
4. Monet niistä on luvannu tulla käymään
5. Aina voi soitella puheluita
6. Välillä on pitkiäkin aikoja, kun voi tulla kotiin käymään
7. Oon aina unelmoinu omasta asunnosta ja sen sisustamisesta
8. Alku vaan on pahin ja stressaavin
9. Saan varmasti siellä päässä toisen elämän, joka pitää mut raiteilla
10. Sitten voin sanoa tulevaisuudessa, että oikeesti uskalsin tehä jotain tällästä
11. Monet muutkin muuttaa toisiin kaupunkeihin opiskelemaan, en oo ainut!
12. Ihmiset joihin törmäsin uudella koululla vaikutti tosi mukavilta
13. Tiiän, että mun lempibändillä on tulossa keikkoja sinne!
14. Tiiän sitä kaupunkia ees pikkasen
15. Se koulu oli ihan mahti ja ne ihmiset oli huippuja
16. Toi on se ala mistä oon aina unelmoinu
17. Eikä mun tarvii palata sinne vanhaan kouluun, jossa mulla olis alkanu heti hirvee stressi
18. Ja joihinkin asioihin etäisyyden saaminen on ihan hyvä juttu...
19. Viimeks mua harmitti, kun en ottanu just tätä riskiä
20. Se kaupunki vetää monia mun kavereita puoleensa, koska niillä on syitä käydä siellä päässä
21. Se ei loppujen lopuks oo pitkä aika
22. Ja lomat on olemassa
23. Muutto jokatapauksessa ois ollu edessä ja se ois ollu vanhemmille ne tuntien silti yhtä rankkaa
24. Se on se mistä oon aina puhunu. Seikkailu.
25. Yolo. (juu terve)

Se on täällä, se hetki nyt

Ja tänään se selvisi. Mulla on muutto edessä. Hirvee kiire, koulu käy kokoajan. Jotain pitäis keksiä mahollisimman pian. Mitenköhän tää kaikki järkkääntyy?

Mua pelottaa ja kotona on tunnelma niin sellanen, että kokoajan joku on itkemässä. Mua ahistaa se, että mä aiheutan pahaa muille ja se ikävä, mikä mulla on jo valmiiks näitten ihmisien kanssa. Mua pelottaa, että ne unohtaa mut, löytää uudet kaveripiirit ja kun mä tuun joskus takasin... Täällä ei oo mulle enää mitään. Ehkä mun ei pitäis miettiä sitä, koska tätähän ihmiset tekee... Lähtee muualle opiskelemaan. Tulee käymään aina ku on aikaa ja rahaa. Ja niin. Tää on seikkailu. Koska mä en halua 80-vuotiaana miettiä, kuinka ois ollu mahollisuus testata uusia juttuja, mut mä en tehny niitä. Yolo on tyhmä sana, mut oikeesti nyt saan kirjottaa sen tähän... You only live once. Ja siks pitää tehä asioita, koska ei se elämä oo kauheen pitkä loppujen lopuks. Ei siinä ehi tehä mitään, jos ei tee mitään. Epäselkeitä lauseita, mut ehkä mä koitan sanoa niillä jotain, lohduttaa itteäni, että riski kannattaa ottaa. Joskus joku sano mulle, että oudoimmat päätökset voi olla elämän parhaat päätökset ja se lause mun teki mieli melkeen tatuoida itteeni kiinni, etten kokoajan miettis liikaa seurauksia ja ongelmia.

Anyway. Se koulu oli jotenki huippu. Mua hymyilytti ettiä sitä paikkaa keskellä peltoa ja mennä punaseen tiilirakennukseen (miten semmosia ees on enää), kun joku vanha mies kävelee vastaan ja huutaa: "Juokse nyt! Äkkiä, ettet myöhästy koulusta!" Naurahdin ja jatkoin matkaa ja ihmiset vaikutti jotenkin ylimukavilta verrattuna siihen mitä oon tottunu. Tai tarkotan semmosta ystävällisyyttä ja sitä, että tuntee olonsa oikeesti tervetulleeks kun kokoajan ollaan tarjoomassa apua johonkin.

Adventure... Here I come.

Haaste minulle, haaste sinulle

Sain haasteen osoitteesta: http://laamatar.blogspot.fi/ ja nyt sitten koitan keksiä (taas kerran) faktoja itestäni. Nää on jo niin nähty mulla tuon aiemman sadan faktan kohdalla, mut ehkä koitan tällä kertaa vähän tsempata itteäni! 

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään

2. Pitää myös vastata haastajan 11 kysymykseen

3. Haastetun pitää tehdä 11 kysymystä uusille haastetuille

4. Pitää haastaa 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Sinun pitää kertoa, kenet olet haastanut

6. Ei takaisin haastamista

11 asiaa minusta

1. Huono omatunto

Joo. Pienestä asti ollu hitusen isompi ongelma. Jos teen jotain väärin ja annan itteni miettiä sitä edes jonkin verran, niin saan itelleni aivan älyttömän pahan olon. Ei sen tartte olla iso asia, tai sitten oon tehny jotain ihan oikeista syistäkin, mut semmoset ottaa muhun joskus jopa fyysisesti. Pienenä itkin iltasin jotain isompaa salaisuutta joka ilta yksin, mua oksetti, heitin iltapalat salaa roskiin monen kuukauden ajan, ennen kun uskaltauduin tunnustamaan sen teon. Ja se, että mulla on huono omatunto vieläkin jostain ala-asteen jutuista, vaikka niillä ei pitäs enää olla mitään suurempaa merkitystä.

2. Yksi isompi tarina itkettää

Tässä maailmassa on vaan yks biisi, joka saa mut aina takuuvarmasti itkemään. Nykysin oon oppinu ignooraamaan sen, mut jos annan itteni oikeesti kuunnella sen kappaleen kunnolla, ni itken joka kerta. Vihaan itkemistä. Se on kamalaa. Hassuinta on se, että aina kun se tulee sufflella soittolistaan, se tulee silmillä vastaan tai miten vaan se biisi tulee eteen, niin mä en anna itteni ikinä skipata sitä. Se on joku pakkomielle.

3. Mulla on näitä kausia

...Kun saan päähänpistoja ja en jaksa hetkeekään olla kotona. Keksin tyhmiä suunnitelmia ja loppujen lopuks ne joskus jää puolitiehen ajatuksen tasolle, koska kausi loppuu kesken. Eli toisin sanoen, vaikka en koe itteäni mitenkään kamalan maaniseksi tällä hetkellä, tai mitään muutakaan, niin mulla on nyt ollu näitä juttuja, kun oon vaan päättäny kävellä 20 kilometriä kotiin, tai soittaa sellasille kavereille, joita näkee tosi harvoin, tai lähtee jotain jonnekkin kauas vastaan, tai nyt voisin lähteä taas yksin laulamaa karaokea. Ja sillon kun mulla on näitä vaiheita, ni tavottelen niitä isoja haaveita, kuten sitä, että oon monet vuodet unelmoinu siitä, että pääsee kotoa kauas opiskelemaa 1. uuteen kaupunkiin tai 2. ulkomaille. Ja nyt oon ehkä menossa kaheks vuodeks uuteen kaupunkiin, mutta jotenkin avasin silmät taas siihen, että hetkonen... Jos mulla ei ois tää kausi päällä ja oisin saanu ton puhelun vaikka kahen viikon päästä, niin oisinko mä sillon niin innoissani? En mä tiedä. Mulla on päässä jotain vikaa, tai sitten ei, koska se unelma on mulla jokatapauksessa ollu iät ja ajat. Jänistän vaan aina. Nyt mä en ehkä ajatellu.

4. Huoleton stressaaja?

Stressaan kaikesta, mut silti en jaksa stressata! Toisin sanoen stressaan joitain asioita hyvin paljon, mutta esimerkiks mua ei innosta kattoa bussia illalle valmiiks, jos aikaa on vielä arviolta noin kolmetuntia siihen, kun pitäis ehkä rustata lähtöä ovesta, tai se, että millä pysäkillä pitää jäädä. Tai se, että menee uuteen kaupunkiin, eikä tiiä missä joku paikka on... Sen ehtii kattoa siellä! Ja jotenkin aina oon löytäny kaikkialle perille. Ja yleisesti ottaen vielä ajoissa. Eli toisinsanoen jätän kaiken aina viimetippaan, mut se oon minä ja se on semmonen piirre mistä monet ei tykkää, mut se on se, mitä mä en halua korjata, koska mua stressaa enemmän asioista etukäteen huolehtiminen, kun se, että tiedän, että asiat kummiski järjestyy.

5. Sotkuinen koneeni täynnä salaisuuksia!

Mun kone on täynnä kaikkea sellasta, mitä en todellakaan haluis muitten näkevän. Oudosti nimettyjä tekstitiedostoja jotka on runoja, lauluja ja ajatuksia ihmisistä ja mun elämästä. Kirjeitä, joita kirjotan ihmisille, mut en ikinä oo aikeissa lähettää. Asioita joita haluisin sanoa muille, mutta oon kirjottanu ne vaan itelleni talteen. Muutamia tallennettuja muistoja, kasapäin weheartista napattuja kuvia, jotka kertoo mulle jostain. Huh. En haluu ketään mun koneelle!

6. Ilmeetön tunteilija

Oon joskus ihan kone. Joku sanoo mulle jotain ja mä saatan kelailla päässäni asioita aika paljonkin. Olla ilonen toisen puolesta tai surullinen tai mitä ikinä asia koskeekaan. Mä katon jonnekkin ja tokasen: "E." "Joo." "Okei." Enkä sanokkaan enää mitään muuta. Mut mä en tarkota sitä, enkä todellakaan tee tahallani. Kyllä mua oikeesti kiinnostaa ihmisten asiat. Rakastan kuunnella toisia yli kaiken. Jopa enemmän kun puhua ite.

7. Jotkut asiat ei koskaan oo tapahtunut!

En oo varma onko mulla joku suojamuuri, vai oonko aina aatellu näin. Oon koulukiusattu, syrjitty ja vaikka mitä joskus peruskouluaikoihin. Se outo ja hassusti pukeutuva, herkkä pikkutyttö. Niih. Mut nykysin jos mietin niitä aikoja, ni mulla ei oo mitään valitettavaa. Mä muistan niitä asioita mitä on tapahtunu, mut en osaa miettiä mitään pahalla. Tuntuu kun ne asiat ei koskaan ois edes liikuttanukkaan mua. Vaikka kyllä mä tiiän että ne on ja tiiän, että ne on vaikuttanu paljon siihen mimmonen oon nykysin. Noh. Mitä sitä pahalla miettimään.

8. Pahin pelko

Läheisten menettäminen. Oli sitten se, että jollekkin käy huonosti tai se, että vaan katoaa. Se on vaan pahinta mitä voi olla.

9. Lukutoukka

Olin joskus ala-asteella kova lukemaan kirjoja. Nyt enää tykkään tietynlaisista ja realistisista kirjoista pääasiassa, mut jee, tulin joskus pääkaupunkiseudun toiseks lukevimmaks lapseks! Se oli kaikkien koulujen laajunen kilpailu tai ylipäätänsä kaikissa kirjastoissa pysty myös osallistumaan. Piti aina kun oli lukenu kirjan täyttää joku lappunen, mihin kerto kirjan nimen, kirjailijan, mielipiteen ja kenelle kirjaa suosittelis. Mä luin moonta sataa kirjaa ja kaikki mun luokalla piti mua hulluna kun mulla oli niille lomakkeille opettaja ostanu oman kansion, kun taas muitten lomakkeet mahtu johonkin yhteen erilliseen ja niitä oli paljon vähemmän. Heh.

11.Tykkään jutella randomeille!

Musta on parasta aina mummelit bussipysäkeillä, jotka kertoo omasta elämästään ja juttelee kaiken läpi. Ja vielä parempi tunne kun tekee random ihmisiä iloseks. Esimerkiks terveyskeskuksessa vaihoin jonkun eksyksissä olevan mummon kanssa vuoronumerot, että se pääs ennen mua ja ohjasin sen oikeeseen paikkaan. Se oli tosi ilonen. Ja tänään jotkut tytöt oli ihan innoissaan, kun annoin nille 50senttiä, kun ne pyys viittä senttiä. Emmä tiiä. Tykkään ilostuttaa ihmisiä. Paras tunne koko maailmassa varmaan on se, kun saa kuulla, että on piristäny jotain tai saanu jonkun hymyilemää. :)

 

11 haastajan kysymystä

1. Kumpi tulee päälle, juusto vai leikkele?

Juusto tulee päälle. Tänään oli hassua sinänsä... Syön AINA juustoa, mut unohin sen kokonaan kahdesti jopa. Oon ehkä väsyny tai jotain.

2. Onko sinulla riippuvuuksia?

Puhelinriippuvuus. Mun on pakko räplätä hetken välein ja kattoa onko tullu viestejä mihinkään. En mä tiedä, en mä pääse siitä yli ja hermot menee itelläkin. Varmaan muillakin.

3. Omistatko mitään kallista ja samalla turhaa?

Kallista ja turhaa... Öö. Paljon löytyy kyllä halpaa ja turhaa, mut en siitä kalliista menis sanomaan. En tosiaan tiiä.

4. Onko sinulla hassuja lempinimiä?

Milger on varmaan hölmöin. Sit on esim perus Miltsu. Sukunimestä joku keksi, että "Sä oot ahma!" Koska mun sukunimi on Kamppi ja se on toinen nimitys ahmalle.

5. Viimeisin näkemäsi uni?

Viimesin jonka muistan oli jotenki tosi... Noh. Sanoin yhelle kaverille toosi dramaattisesti kattoen sitä silmiin: "Lupaa mulle yks asia jooko?" "No?" "Että me tutustutaan seuraavassa elämässä" Aijai, oon kattonu huikeen paljon liikaa leffoja. Tommonen repla ku oikeesti tulis suusta, ni oikeestaan haluisin nähä ihmisten reaktiot.

6. Millaiset yllätyspippalot pitäisit ystävällesi?

Parit oon järkänny jo. Tärkeintä et kaverin kaikki parhaat kaverit paikalla ja hyvä meininki. Riippuu kyllä ihan kaverista, et mikä on se juttu mimmoset haluu järkätä. :)

7. Osaatko derivoida?

Osasin. Jos mä kertaisin hetken, ni kyllä mä muistaisin, mut tällä hetkellä voin sanoa, et on derivaatat aikalailla jossain ihan takaraivossa.

8. Onko sinulla arkipäivisin mitään aamurutiineja ja jos on, niin mitä?

Sillon ku jaksaa herätä aikasin, niin kahvikuppi ja tuijottelua ikkunasta ulos. Musankuuntelua bussissa. Ja tietysti perusrutiinit!

9. Suurin toiveesi/haaveesi?

Nyt tulee tosi pikkutyttömäinen olo! Löytää joku ihana ihminen viereen. Josta tykkäis älyttömän paljon ja joka tykkäis mustakin. Emmä tiiä. Iskee kriisi kun on 20v. aina ollu yksin. Joku vika on nyt!

10. Uskotko yliluonnolliseen?

Emmä tiiä. En oikeestaan, mut mietin kaiken tosi pitkän kaavan kautta yleensä. En mä oikeen osaa avata tätä nyt enempää, koska muuten tulis taas älyttömän pitkät romaanit.

11. Minne sukat katoavat pesun jälkeen?

No se on mysteeri! Kaikkialla muualle paitsi mun kaappiin. Toinen pari aina tulee perille, mut toinen aina haahuilee jossain muualla. Mun kaikilla sukilla on joku erokriisi.

11 kysymystä haastettaville 

1. Mitkä kolme asiaa muuttaisit itsessäsi jos olisi pakko?
2. Oletko koskaan jättänyt jotain tekemättä ja katunut sitä jälkeenpäin? Kerro mitä.
3. Onko sinulla jotain outoja tapoja, mitä kovin monella muulla ei ole? Millaisia?
4. Mitä tv-sarjaa tai elokuvaa elämäsi muistuttaa?
5. Mieleenpainuvin lapsuudenmuisto?
6. Missä toivot olevasi viiden vuoden päästä?
7. Jos löytäisit taikalampun ja saisit toivoa kolme toivomusta, mitkä ne olisivat?
8. Jos saisit matkustaa ajassa... Matkustaisitko tulevaisuuteen vai menneeseen?
9. Viime kesän hauskin muisto?
10. Jokin merkittävä hetki elämässäsi, jonka tulet muistamaan aina?
11. Joku pieni asia itsestäsi, jota kovin moni muu ei tiedä?



Haastan:

Mielikuvailua
A cup of a morning coffee
Moonu's life
MyAwesomePinkThougths
Break the goddamn Silence
Helmiäispallo

Yöllisiä höpinöitä ja laulun sanoja

Mulla on kaikenkaikkiaan mielenkiintonen olo. Nukuin koko viimeyön ja oikeestaan päivänkin. Vasta joskus viideltä vaivauduin vähän nousemaan sängyn pohjalta kunnolla ylös. Ehkä mä vielä tarttin yhen lomapäivän tätä laatua kun ei vaan yksinkertasesti tee mitään.

Ja kuten arvata saattaa, eipä mua tietenkään väsytä. Kirjotin tosiaan äsken ton edellisen merkinnän laulun. Vielä äsken se oli mulle "laulu", koska ne oli enemmän sanoja, jotka olin rytmittäny päässäni jotenkin hassusti, mut nyt oon saanu siihen puoliks sävelenkin. Ehkä lauluja ei yleensä tehä niin, mutta mulle jotenkin lauluissa on niin tärkeetä ne sanat ja koska en oo maailman musikaalisin ihminen, niin teen ite mielummin ne sanat ennen sitä säveltä, jota en joko tee ja se jää semmoseks runolauluks paperille, tai sitten yritän niin kauan lauleskella itekseni, että saan siitä oikeen laulun.

Selitän tätä koska oikeestaan toi laulu kertoo mulle siitä, kuinka tärkeitä sanat lauluissa on mulle. Yritän joskus tahallani ettiä kappaleita, jotka kertoo jotain mun ajatuksista ja sillon kun onnistun, niin se tuntuu jotenkin äärimmäisen lohduttavalta. Tänään mä en löytäny semmosta, joten tein laulun, joka kertoo siitä ihmisten tarpeesta samaisua kappaleisiin. Siitä, että ihminen väkisinkin yrittää yhdistää asiat omaan elämäänsä. Ja siitä, että varmasti jokainen löytää itellensä jonkun vastineen jopa numerolle 142. Toi numero on oikeesti mulle joku ihan konkreettinen juttu olemassa, mutta mä uskon, että jos ihminen tarpeeks miettii, niin silläkin on oma joku 142... Mä mielelläni tietäisin mikä se muilla on!

Mikä on sun 142?

142

On olemassa biisejä numeroista
Biisejä sanoista joista
Voi elämät rakentaa aina uudelleen
Tämäkin yksi joukossa niiden
Tarinoista ihmisten
Jotka elää vain toisten lauseita kuunnellen
Ei tarvitse kertoa kellekkään
Eikä edes laulaa enempää
Sillä jokainen kuunnellessaan
Miettii aina omaa elämää

Satanelkytkaks purkitettua ajatusta
Satanelkytkaks kuvaa kadotetuista muistoista
Satanelkytkaks kiiltokuvaa jotka isoäiti antoi lapsilleen
Satanelkytkaks toivetta jotka ei tuu toteutumaan
Sä päätät mistä tämä laulu kertoo juuri sulle
Sulje silmät ja mieti hetki hiljaa
Ei väliä mistä kertoo kertojalle
Ei väliä mitä toisten naapureille
Mieti hetki ja avaa itsellesi se
Juuri sun satanelkytkaks

Laulut kertoo romantiikasta, surusta ja kuolemasta
Peloista ja oman rakkaan tuoksusta
Elämästä jossa ei saa luovuttaa tai leijonan luolasta
Mutta tämä laulu on niin mulle, kuin sulle
Hänelle ja tuolle, sekä kaikille muille
Meille jotka eivät löytäneet itseään muiden lauluista
Myös niille joiden elämä on kuin tyhjistä tauluista

Satanelkytkaks purkitettua ajatusta
Satanelkytkaks kuvaa kadotetuista muistoista
Satanelkytkaks kiiltokuvaa jotka isoäiti antoi lapsilleen
Satanelkytkaks toivetta jotka ei tuu toteutumaan
Sä päätät mistä tämä laulu kertoo juuri sulle
Suljet silmäs ja kuuntelet
Ei väliä mistä kertoo kertojalle
Ei väliä mitä toisten naapureille
Mieti hetki ja avaa itsellesi se
Sinun satanelkytkaks

0745

Musta tuntuu, että mun menemisten takia mua pidettäis ihan hulluna, koska en oo antanu nyt itelleni hetkeäkään aikaa miettiä tai olla paikoillaan. Mua ehkä pelottaa se, että mitä kun puhti tähän touhuun loppuu ja onkin aikaa miettiä, vaikka toisaalta musta tuntuu, että ei mulla oikeen edes oo mitään mietittävää.

Vasta nyt loppukesänä oon saanu aikaseks tehä asioita. Sen lisäks, että kävin siellä Tampereella, oon nyt nähny kavereita, joita en nää niin usein ja käyny kävelemässä. Joka päivälle on saattanu olla kahet tai kolmet eri naamat, joita oon käyny eri puolilla moikkailemassa. Joko kävelty vaan jossain, tai istuttu juttelemassa, ehkä katottu maailmaa jostain mäen päältä tai oltu kattomassa leffaa. Tai sitten oon vaan jonkun huikeen 15 minuuttisen takia menny moikkaamaan vaikka Krisseä, saattanu sen kotiin ja kävelly itekseni takasin. Oon nyt viikon verran tehny pieniä kävelylenkkejä. Tikkurilaan ja sieltä kotiin pari kertaa, Krisselle ja sieltä kotiin, omat pienet parin tunnin kävelytuokiot yksin jossain metsissä ja nyt tänään kävelin Helsingin keskustasta 20 km kotiin. Jalat tuntuu vähän kuolleilta ja kengänpohjat meni puhki, mut mulla on hyvä fiilis siitä, että mä jaksoin.

Oon kans pitkästä aikaa käyny parilla keikalla. Toinen oli Pyhät Tepot ja toinen Fuse. Pyhät Tepot vetelee bändinsä kanssa viimesiä ja toi olikin tokavika keikka ennen kun koko homma loppuu. Sääli sinänsä, koska se on toistaseks ollu nyt ainut bändi, jonka keikalla ei hetkeekään tuu ajateltua, että miltä näyttää ku hyppii ja pomppii. Hihi, sain niitten singlen.

Moonan synttäreitä käytiin kans viettelemässä. Meitä oli viis ihmistä Moonan synttäripäivänä paikalla. Oltiin Amarillossa ja meni ihan chillisti se ilta. Oli ihan kivaa mulla ainaskin ja ihme päähänpistoksia tuli kyllä saatua. Piirrettiin Tiinan kanssa meille viikset ja musta oli parasta, ku joku heppu tuijotteli Tiinaa sen viiksien takia. Sit se uskaltautu tulla sanomaan meille jotain: "Mitäs tytöt?" Käännyn ympäri, ku oon siihen asti ollu siihen selin ja mullaki on viikset... Se repes ihan täysin nauruun. Oltiin Tiinan kans jotkut maailman edustavimmat !

Törmäsin kans vanhoihin peruskoulututtuihin. Hauska oli jutella niillekkin.

Perjantaina oli toinen kerta kun piti viettää Moonan synttäreitä, mut isommalla porukalla. Loppujen lopuks se kääntyki vähän nurinperin ja oltiin siellä vaan ihan kahestaan. Ihan huikeeta oli sinäänsä. Illan jälkeen päädyttiin jotenkin neljästä kuuteen asti pelaamaan jalkapalloa hitusen mielenkiintosessa seurassa, mut mikäs siinä. Väsytti kyllä vähän sen reissun jälkeen, mut oli ehkä sen arvosta.

 Nyt eilen mun pikkusiskon kanssa päätettiin sitten mennä ottamaan valokuvia. Se on semmonen toistuva tapa ollu meillä aina sillain pari kertaa vuodessa. On se Emma ihana.

Ja nyt se jotenki pääjuttu on ehkä se, että vaikka tässä viimeaikoina on pyöriny vaikka mitä mielessä ja vaikka kuinka paljon on sattunu ja tapahtunu... Mua pelottaa. Kyse on siitä koulusta, joka on kaukana. Musta tuntuu, että mä en pääse sinne. Ekana pelkäsin: "Apua, mitä jos pääsen?" Mut totesin, että enemmän mua harmittaa, jos en pääse. Kaks vuotta ei loppujen lopuks oo niin pitkä aika, ois kiva nähä uusia maisemia ja etenkin, kun se koulu on oikeesti parempi kun mitä toi mun nykynen. Antakaa mun päästä sinne jooko?

P.s. kuunnelkaa: joosua - 0745 ...on ihana biisi.


Loppukevennyksenä näytän teille, kuinka näytin mun pikkusiskolle kuinka miehet rokkaa. Mua vähän surettaa, kun oon näin nolo!