torstai 25. heinäkuuta 2013

Oltiin me aaveita

Valveilla sillain kolmatta vuorokautta. No, ei ihan mut melkein. Eilen tehtiin Krissen kanssa reissailu Tampereelle. Krissellä oli nimpparit ja jotain jännää tekemistä piti keksiä, lomaa enää viimoset päivät jäljellä ja sitä rataa, ni päätettii tehä pieni yllärivisiitti menemällä tmv-akkarikeikalle ilmottamatta mitään.

Ekana herätys oli joskus super aikasin aamulla, koska päätettiin että vietetään koko päivä sillä suunnalla ja seikkaillaan. Hienoo oli se, että olin nukkunu ehkä huikeen tunnin ennen tota reissua, eikä bussissakaa pahemmin unta tullu saatua. Käytii ostamassa evästä ja sit matka bussilla lähti.






Olin jotenki vielä flunssanen. Köhin vaan koko päivän ja astmalääkkeitten voimalla selvisin huikeesti loppuun saakka. Ekana perillä päädyttii Krissen kans kiertelemää kauppoja, eikä siitä tietenkää mitään hyvää tullu, koska rahoille sain taas heittää hyvästit. Ostin pari niin kivaa ostosta, että oon kyllä tavallaan ihan ilonen. Se oli jotenki hieno alotus sille päivälle, nimittäin astutaan kauppaan ja joku hälytin alkaa soimaan. Hetken päästä tulee joku äänitys: "Tämä on tärkeä viesti. Kauppakeskuksessamme on lauennut palohälytys. Syytä selvitellään, ottakaa rauhallisesti ja odottakaa lisäohjeita. Kiva kiva." ...kiva kiva? Millon ikinä tollasessa äänityksessä sanotaan noin. Nauratti.

Sen reissun jälkeen kierreltiin ympäri Tamperetta, kulutettii aikaa, käytii syömässä ja pääasiassa oltiin ihan keikkapaikan lähistöllä semmosella nurmialueella makoilemassa. Nukahettiin Krissen kanssa vissiin molemmat siihen ainakin hetkeks. Sinänsä oli ihan hauskaa se aika, mut päivän sääks oli alunperin luvattu aurinkoa, mut pääasiassa oli melkeen kokoajan tuulista ja pilvistä. Ei se menoa kummiskaan haitannu loppujen lopuks.


















Keikkojen jälkee todettii Krissen kans, et on pikkusen kiire ehtiä viimeseen Tampereen bussii kohti Helsinkiä ja oltiin jo kaikki suunniteltu sen mukaan, mut jotenki siinä päädyttiinki autoon ja ABC:seelle keskelle jonnekki ei mitään ostelemaa euroarpoja ja sieltä Poriin. Mitääh?

Ja tarkotus oli mennä sieltä bussilla kotiin, mut taas meni vaikeeks ja olis tullu hyvin kiire joten... Löydettii ittemme hilpeestä porukasta Amarillosta. Alku meni vähän siihen, että oisin ihan hyvin voinu nukahtaa pystyy, mut loppujen lopuks piristyin ja yö oli hyvin hilpeetä aikaa. Jaa missä me oltiin... Jossain Angry Birds puistossa ja vaikka ja mitä. Ja myöhästyttii vielä toisestaki bussista, joten piti johonki yömyöhään odotella, mut ei se loppupeleissä haitannu ollenkaan, koska meno oli sen verran hauskaa, että olis harmittanu jos ois sen joutunu missaamaan. Ja niitä ihmisiä siel Porin päässä oli oikeesti hauska nähä. Emmätiiä, varmasti kesän randomein, mut ehkäpä hauskin reissu, koska missään ei ollu mitään päätä eikä häntää!

P.s. Krisselle viel hyvää nimpparii !






sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

100 facts

Sain haasteen joten tästä lähtee... 100 faktaa musta!



1. Oon 20-vuotias tyttö Vantaalta.

2. Elän jossain omassa maailmassa aina välillä. Eli jos mä näytän kyllästyneeltä tai oon jonain päivänä "tylsä", niin se ei välttämättä oo sitä miltä haluisin näyttää tai mitä haluisin olla, vaan elän pääni sisällä jotain omia tarinoita. Joskus teen sen tahallaan, joskus se tulee turhan usein itestään.

3. Eli oon varmaankin vähän sekasin. Koska aina en ihan luokittele tota mun maailmoissa elämisen määrää mihinkään normaaliin mittakaavaan.

4. Rakastan yksin olemista. Tartten sitä oikeesti aina välillä.

5. Parhaimpia juttuja yksin on:

- käveleminen kuulokkeet korvilla
- yksin bussissa istuminen kuulokkeet korvilla
- omat pienet kävelylenkit: auringolla kameran kanssa, sateessa kuulokkeet taas korvilla

6. Joten siitä voi päätellä, että musiikki on yks mulle tärkeimmistä asioista, koska mä oikeesti tartten aikaa yksin kuulokkeiden kanssa. Eikä se saa olla sellasta aikaa kun istun vaan kotona koneella, koska sillon mä en osaa keskittyä siihen.

7. En tykkää sanoa että fanittaisin mitään bändiä. Ehkä on pari ollu, joista voi ajatella niin, mut yleisesti ottaen musiikki menee mun luihin ja ytimiin, saa mut kananlihalle, saa mut juoksemaa, pomppimaa, näkemää maailman musavideona, saa mut miettimään ja käymään koko elämän läpi, saa mut samaistumaan ja saa mut onnellisemmaks kun onnellinen ihminen voi olla. Siks mun lempi harrastus vapaa-ajalla on ollu keikoilla käyminen. Etenki jos kyseessä on joku bändi, joka on onnistunu jossain edellämainitussa harvinaisen hyvin.

8. Toinen tärkee asia mulle on elokuvat. Ja jotkut tietyt tv-sarjat. Miks? Mä jotenkin elän niillä aina välillä.

9. Yks niistä hyvänä esimerkkinä on Lost. Olin joskus peruskoulussa aika yksinäinen, kiusattu, aina se ulkopuolinen. Joten se asia mitä ootin joka viikko innoissani, niin että oikeesti jännitti... Oli torstai kello 9:00, jollon pistin telkkarin neloselle. Lempijakson katoin joskus huvikseni ihan liianliian monta kertaa, joista pari katoin putkeen, koska löin kaverin kanssa vetoa.

10. Eli mulla on välillä vähän outoja juttuja. Sen takia mun melkein tekis mieli mun lempijakson nimi tatuoida itteeni. The constant.

11. Tykkään kertoa itestäni turhan kuulosia faktoja, mut mulle itelleni ne on älyttömän suuria.

12. Tykkään miettiä asioita, että miten ne olis jos oisin tehny jotain toisin. Ja joskus haluisin uskoa (mutta en usko), et kaikella olis joku tarkotus. Tajusin, että mun elämän ilkein ja ehkä kamalin teko, jota oon eniten elämässäni katunu... On samalla vieny mun elämän siihen pisteeseen, että mun ympärillä on just ne ihmiset jotka on, oon käyny just niitä kouluja joita käyn, oon just siinä mediaharrastuksessa jossa oon. Kaikki olis ihan toisin.

13. Jos en olis löytäny tätä kaikkea, ni uskon, että toivoni menettäneenä oisin menny peruskoulusta kirjapainattamoon, josta kuulemma olis päässy hakemaan helposti taideteolliseen korkeekouluun tai vastaavaan ja yrittäny sen aikasta, ei niin kivaa unelmaa... sisustussuunnittelijana.

14. Tällä hetkellä haluisin olla elokuvaohjaaja, leikkaaja, kulttuurituottaja tai nuorisotyöntekijä. Hmm.

15. Mut pienenä mun unelma oli olla taikuri tai astronautti.

16. Varastin joskus kirjastosta jonku taikurikirjan, jota ei löytyny yhtään mistään myynnistä vaikka kuinka yritin. Sanoin, että se on kadonnu ja maksoin kirjastolle kadonneen kirjan. Heh.

17. Oon vaikee ihminen. Hoen sitä ihmisille. Joillekki, koska haluun, että se selittää mun tekemisiä, joillekki, koska koitan antaa niille mahollisuuden perääntyä.

18. Se pelko johtaa ajatuksensa siitä, että aika moni on lähteny pois mun ympäriltä, ja joka kerta mulle on tullu se tunne tai oletus, että mua on aluks pidetty jonain muuna mitä oon. Sitten kun mua on opittu tuntemaan, ni sillon on lähetty pois.

19. Eli työnnän ihmisiä tahalteen pois mun luota. Oon tehny sitä aina. Paitsi en kaikille.

20. Muhun on siis vaikeeta pitää yhteyttä, jos joku ihminen kuuluu niihin, jotka haluun pitää lähellä. Mun tapa pitää ihmisiä joskus lähellä, on pitää ne kaukana. Sillon jos nään niitä harvoin, ne saattaa olla ilosia, mut jos ne näkis mua usein... Se kuva menis rikki.

21. Eli mietin kaikkea ihan liikaa.

22. Oon ehkä vähän tunnevammanen. Sitä on vaikeeta selittää. Tunnen oikeesti kunnolla harvoin yhtään mitään ketään kohtaan "sillä tavalla". Niitä on tässä maailmassa vaan muutama.

23. Mut musta tuntuu, että aina välillä se kuori on rikottavissa.

24. Tosin se pätee aina niitä ihmisiä, joiden kanssa on joku ongelma, niin että loppujen lopuks oonkin yksin. Ehkä mä teen sen alitajusesti... Tykästyn ihmisiin, joiden kanssa on joku este. Jotta en ottais ketään lähelle. Jotta tiiän jo valmiiks, että tuun pettymään, jollon se ei oo niin kova pala.

25. Ja hassua kyllä tein ton teorian vasta äsken. Ekaa kertaa ikinä. Tää tunne on nyt vähän outo... Koska tajusin, että kaikki joista oon tykänny tai oon voinu tykätä, ni siinä on ollu joku isompi mutta. Joka kerta.

26. Sillon ku oon "ilkee". Kiusaan tai sanon urpoks tai oon muuten vaan vähän Pikku Myy, ni sillon mua ei koskaan kannata ottaa tosissaan. Tosi harvoin. Ihan tuikituntemattomille saatan tehä sen vinkkinä, että mee pois, mut vähänki tutummille se on ehkä mun tapa olla minä.

27. Mut osaan mä olla ihan kilttikin. Huolehdin joskus muitten asioista ihan liikaa. Se tarkottaa sitä, että saatan murehtia jopa tuntemattomien tai melkeen tuntemattomien murheita tai jos aistin semmosia ja sitten alkaa ahistaa.

28. Tietämättömyys on kamalinta. Musta tuntuu, että tiiän yleensä tosi paljon ihmisistä, koska ihmiset puhuu paljon. Musta se on kivaa kuunnella, vaikka mä joskus kärsisinki, mut enemmän mä kärsin aina, että jos nään jonkun olevan vialla ja en tiiä sitä. Tulee nii avuton olo.

29. Joskus musta tuntuu, että jotkut ihmiset osaa osittain lukea mun ajatuksia. Yks niistä on mun äiti. En kerro sille melkeen ikinä mitään olennaista mun ajatuksista, mut jotenkin se onnistuu aina kertomaan asiat just niin kun ne mun päässä on. En vaan ikinä myönnä sitä sille. Tässä maailmassa on myös semmosia kavereita, jotka vaan on tuntenu mut niin kauan, että ne varmaan suurimmaks osaks tietää mun aikeita, mut sitten niitten lisäks tässä maailmassa on takuuvarmasti yks ihminen, joka yhestä katseesta voi jo lukee jokaisen mun tuntemuksen ja ongelman ja pienen yksityiskohdan elämästä. Ihan varmana ja oikeesti !

30. Toi kuulosti jo niin taikauskoselta, että kerron, että en oo taikauskonen, mut silti tykkään todeta, että mulla on 18 vuotta epäonnea koska oon rikkonu kolme peiliä ja tykkään lukee horoskooppeja, koska musta tuntuu, että ne kiusaa mua tahalleen. Hah. Ne kertoo aina sen, mistä en haluis kuulla, koska tulkitsen ne aina jotenki super hienosti.

31. Go with the flow. Se on motto, joka lähti mun kaverilta. Aluks se lähti tosi huonoissa merkeissä, koska se ei johtanu mihinkään fiksuihin päätöksiin. Nyt se on enemmänkin elämäntapa, koska oon kyllästyny paikoilla istumiseen tai siihen, että mietin teot järjellä ja tällä ei-järjellä oon päätyny vaikka mihin ja tutustunu uusiin ihmisiin ja ties mitä. Ja se on ollu tuplasti hauskempaa, ku vaan se, että menee aina saman kaavan mukaan.

32. Tosin mun elämä on joskus aika kaavamaista. Se on yks syy miks haluisin muuttaa pois, koska sitte tuntuu, että uskaltaisin rikkoo enemmän niitä rajoja.

33. Mulla ei oo mitään isoa syytä minkä takia oisin hävenny. Isoimmat on jotain ihmisiin liittyviä asioita.

34. Siitä vaikeudesta! Musta on joskus oikeesti vaikee saada selvää, koska joskus mun "eeeei" on nimenomaan se ei ja joskus se tyly ei saattaa nimenomaan olla joo. Sitten kaduttaa, kun sanon liian usein asioihin ei. Tai se, jos sanon eeei, niin mut saatetaan ymmärtää ihan väärin ja sitten saan selitellä, että ei on ei. Tosi loogista?

35. Ja mun lempi lause lähes hokea on "Sä et ymmärrä mua", mut todennäkösesti mulla on sillä hetkellä päässä niin monta kantaa ajatuksissa, joista en itekkään saa selvää joten kyllä... tarkotan sitä, että mua ei voi ymmärtää, jos en kunnolla ymmärrä itekkään, tai jos asiassa on sata puolta.

36. Oon kova vihjailemaan asioita rivien välistä. Esimerkiks biisit joita kuuntelen, mä löydän niistä aina jotain just siihen elämäntilanteeseen sopivaa, tai jos kirjotan jonkun kummallisen fb-päivityksen, ni niissäkin on joskus aivan älyttömiä salaviestejä. Tiiän, että niitä tosi harvoin pystyy arvaamaan tai selvittämään, ilman että vähintään joku tajuis ihan väärin tai jotain, mut niin. Oikeestaan melkeen kaikissa on jotain.

37. Eli puran paljon mun tuntemuksia lauseilla, joita muut ei ymmärrä. Kierrän aiheen ja sanon rivien välistä. Teen sitä, koska se helpottaa mua itteäni. Vaikka niitä ei tajuttaiskaan, niin koen, että oon puhunu asiasta, vaikka todellisuudessa en ookkaan.

38. Rakastan kirjottamista. Mulla on myös toinen blogi, jossa on jotain runoja ja ajatuksia, pieniä tarinoita tai novelleja. Niihin puran itestäni aika paljon.

39. Mulla on tekeillä myös ns. kirja, mut mun hassu tapa saada oudot sattumat niskaan, jarruttaa mua kirjottamasta sitä. Aina kun oon tehny jonkun hahmon tai tapahtuman, ni sen olonen ihminen on marssinu suoraan mun elämään ja ollu just kun mun kuvailuissa. Jos julkasisin sen vaikka täällä ja jotkut tietyt ihmiset eksyis sitä lukemaan... Ne luulis, että kirjotan niistä ja tahallaan.

40. Musta paras tunne on, ku muistaa jonkun tuntemuksen. Ei mitään ilosuutta tai sellasta, vaan ne tietyt tunteet on enemmän ku hajuja.. Ei siis konkreettisesti, mut ne tuntuu enemmän hajuilta, ku tunteilta, vaikka ne on tuntemuksia... Esimerkiks, mimmonen tunnelma on jääny vaikka viime talvesta, jostain tietyistä ajoista tai vastaavaa. Kuinka se tuntemus oli aina siellä läsnä mihin menin. Oli se koulu, koti tai kaupunki.

41. Nyt välissä ees jotain vähän normaalimpaa. Haluisin bändin. Haluisin osata laulaa ja soittaa kitaraa. Usein mietin päässä minkä tyylistä musaa haluisin soittaa ja ennen kaikkea just laulaa ja mietin välillä jopa mimmoset vaatteet laittaisin keikalle. Mä vielä joskus alotan laulutunnit ja kitaratunnit, vaikka oikeestaan oon jo luopunu toivosta. Musta tuntuu, että ne on niitä asioita, joita en tuu oppimaan.

42. Ja oppimisesta siihen, että mulla on jonkun sortin oppimishäiriö. Mua aina ahdistaa sen takia, kun jotkut joskus sanoo lukevansa paaljon ja saa silti huonon numeron, kun totuus on se, että joku lukee kirjan kerran ja saa jonkun ysimiinuksen, kun mä aikoinani luin kirjan yleensä kolmesti, tein muistiinpanot uusiks, jopa liimasin seinille jotain englannin ja ruotsin sanoja, että lukisin niitä väkisin ja silti mun numerot saatto olla vitosia, kutosia ja seiskoja. Joskus muutaman kerran sain olla onnellinen kaseista ja jostain ehkä yhestä ysistä. En oo mikään viisas ihminen.

43. Oon kaikenlisäks vähän uhkarohkee. Jos multa kysyttäis mitä tekisin, jos saisin rahaa... Noh. Haluisin riippuliitää, laskuvarjohypätä, mennä kuumailmapallolla, lentää avaruutee, pompata benjin jne... Mä vielä lennän avatuutee. Ihan oikeesti vielä joskus.

44. Kaikki muutki älyttömyydet on ihan parhaita. Mulla oli paras kesätyö koska pääsin tekemään ilmaseks kaikkee, mikä yleensä maksais älyttömästi... Eli megazonea ja paintballia. Paintball oli varmaa jotain parasta ampua ihmisiä pusikoista ja olla viimesien joukossa hengissä voittajana. Jes.

45. Mut en oikeesti oo hullu tai tekis pahaa kärpäsellekkää. Pienenä itkin tunteja, koska mun kalastama kala tapettii ja jos joku littas etanan mun naaman edessä. Hyttyset on ainoot mitä oon suostunu tappamaan ja seki vaa äärimmäistapauksissa.

46. Jos oisin mies ni oisin hipsteri!

47. Ku puhutaan unelma-ammateista, ni jätän aina mainitsematta sen, että ehkä eniten jopa haluisin olla näyttelijä, mut pelkään, että mulle vaan naurettais. En mä osaa näytellä saati koskaa pääsis sinne kouluun, minne sillon haluisin hakee.

48. Lempi baarit: Roska, Le Bonk ja Lafka. Miks? Muistin sen taas viimeviikolla, ku kävin jossai muualla. Noissa paikoissa mulla on normaali fiilis just semmosena ku oon, just sen tyylisenä ku oon. Tunnen itteni normaaliks ja semmoseks, et uskallan jopa puhua ihmisille, joita en tunne. En mä tiiä. Joku niitten baarien tyylissä on eri ja niissä ihmisissä.

49. Kuulostan joskus tosi masentavalta ihmiseltä. Saatan valittaa ja ennen kaikkee jos muut valittaa, ni se saattaa tarttuu muhun, mut oikeesti oon pohjimmiltani tosi positiivinen ihminen. Joskus tulee epätoivosia hetkiä, mut mä uskon siihen, et elämä voi muuttua ja se ei oo aina samanlaista. Uskon tosi monii asioihin.

50. Uskomisesta. Jotkut kysyy, uskonko mä Jumalaan. Mä sanon aina... Eeen mä tiiä. Mut shh... salaisuus. Joskus mä rukoilen. En usein, mut joskus. Ja aina ku kirkossa on oltu ja on synninpäästö, ni musta tuntuu, että mun virheillä ei oo enää mitään väliä, vaa ne on mennyttä. Oon hassu.

51. Aah. Rakastan kirppareita. Niillä on halpaa ja ihan yhtä kivaa tavaraa, mitä kaupoissaki ois ja ehkä jopa ihan erilaisia... Tosi halvalla. En tajuu miks kaikki vaatteet pitäis olla aina uusia, jos ne näyttää uusilta?

52. Mä harvoin osaan vihata ketään tai mitään, mut sillon ku joku on tosi kaksnaamanen, valehtelee, kostaa... En mä tiiä. Sellasta mä en kestä.

53. "Mun lempiväri on punanen", mä sanon jos joku multa sitä kysyy, mut oikeesti se on tapa joka on mulle osittain jääny päälle. Kyllä mä tykkään punasesta. Mut tykkään myös sinisestä ja keltasesta ja monesta muusta väristä. Tykkään oikeestaan melkee kaikista. Mut silti mulla on pakkomielle... Ja se on punanen.

54. Mulla on joskus jänniä pakkomielteitä. Esimerkiks ihmisii, joihin kohdistuu hieno tarina. Semmosia tarinoita, joita jossain leffoissa ja kirjoissa saatettais olevan kohtalo, koska ne on nii jänniä ja täynnä sattumia ja yhteenosumia ja unia ja mitä ihmeellisyyksiä hyvänsä. En usko semmosiin, mut takerrun niihin silti. Niihin tarinoihin. Ne tuntuu tärkeiltä.

55. Joku alkaa pitää mua hulluna jos jaksaa lukea tätä. Mun ajatukset poukkoilee asiasta toiseen lähes aina ja muutenkin puhun aina tyylillä asiasta kukkaruukkuun, koska ajatusyhtymät menee ihan ihme mutkien kautta monii juttuihin. Keikasta tulee mielee biisi, biisistä nuotit, nuoteista musta ja valkonen ja mustasta ja valkosesta shakki ja jotain ihan yhtä älytöntä. Revin ihan päästä. Mut mun pää on täynnä mutkia.

56. Ja pointti tossa edellisessä oli oikeesti vaan se, että joku ihmettelee varmaan näitä sepustuksia, jotka rönsyilee asiasta toisee. Tosin tää on nii pitkä, että kukakohan jaksaa edes.

57. Päähänpistot. Ne on kivoja. Kuten menin yksin karaokebaarii istumaa ja lauleskelemaa. Ihan yksin. Maanantai-iltana ku oli seuraavana päivänä koulua. Ihan turha esimerkki, mut mut on myös omien päähänpistojen lisäks tosi helppo yllyttää mihin tahansa.

58. Toivon, et asiat menis joskus niinku elokuvissa. Ja sillon ku ne menee ees hetken verran, ni se onnen määrä on ihan tajuton. Siis ihan pieniä hetkiä vaan esimerkiks.

59. Haluisin löytää uusia paikkoja tai jotain, missä vaan olla. Koska suurin osa paikoista on jollain muistolla muutettu. Vaikka joku tietty katu, penkki, asfalttikohta, tietty lenkki.. Muistan aina mitä niissä kohissa on tapahtunu tai mitä oon miettiny siellä kävellessäni jne. Ja joskus ne asiat tuntuu liian isoilta.

60. Eli jos joku ei tajunnu, ni mulle pikkujutut voi olla äärettömän tärkeitä. Ne on joskus nii pieniä, että niitä ei voi sanoa ääneen, koska ne vaan kuulostais tosi tyhmältä.

61. Saan aika usein unihalvauksia. Nään kaikenmaailman varjoja, oon hereillä, mut en pysty liikkumaa. Sen lisäks saan jotain outoja surinoita pään sisällä sillon ku herään kesken jonkun unen ja koitan nukahtaa uudestaan. En osaa selittää. Oon käyny jossain tutkimuksissa sen takia.

62. Mun ekat festarit koin puol vuotiaana. Hehe.

63. Oon maailman huonoin ihminen päästämään ajatuksissa irti ihmisistä, jotka tulee elämää, mut sit yhtäkkiä etääntyy ilman selitystä. Se sattuu ja mä mietin niitä useita vuosia, vaikka kaveri ei olis ollu mikään erityisen tärkee tapaus edes.

64. Tosielämässä liika siirappisuus on ällöä, mut elokuvissa se on maailman parasta. Ah.

65. Vuos 2012 oli ennen ihan loppuvuotta ehkä mun elämän paras vuos. Oli niin paljon uusia kokemuksia ja parhaita hetkiä kavereitten kanssa ja elämä muutenki tuntu sillon uudelta asialta. Ihan älyttömiä päähänpistoja ja en oikeen niinkää jaksanu murehtia mistään. Tutustuin myös yhteen tosi tärkeeseen ihmiseen, joka tuntuu oikeesti ku veljeltä.

66. Mulla on jonkun sortin paniikkihäiriö, jota ei moni tiiä tai unohtaa sen vähintää. Mut sen takia, mulla on joskus vaikeuksia nähä ihmisiä, joita en oo nähny pitkiin aikoihin, koska pelkään, että saan siitä jonkun kohtauksen. Semmosen, että en pysty kattomaa silmii, ku ne alkaa vetistää ja alkaa ahistaa se. Sillon sydän alkaa tykyttää ja alan tärisemää ja ääni saattaa mennä oudoks. Näitä tilanteita tulee aina sillon tällön, oli kaveri sitte tutumpiki tai ei... Mikäli vaa saan sen ajatuksen mun päähän. Ja ihmiset aina pitää sitä outona ku kerron siitä, mut onneks se nykyään on ollu tosi harvinaista. Joskus se oli oikeesti ongelma.

67. The biggest dream olis se, että ois rahaa kulkee maailmalla, vaeltaa paikasta toiseen, tutustuu eri maiden paikallisiin, ehkä piirrellä ja kirjotella kaduilla, valokuvata ja seikkailla missä mieli tekee. Elää semmosta kulkurielämää jonkun aikaa, joko yksin tai jonku semmosen kanssa, jota kiinnostaa just tommonen. Niitä ei oikeen taida olla.

68. Rakastan valokuvausta. Se ku saa jonkun asian vaikka luonnosta rajattua silleen, että se näyttää kuvassa paljon hienommalta, kun luonnossa osais sen ajatella olevan. Sillon osaa oikeesti arvostaa kaikkee ympärillä paljon enemmän.

69. Roskaamista vastaan oon yleensä. Oon semmonen kavereiden perässä kävelevä roskanpoimija, joka vie toisten roskat sitte roskiin. Jee.

70. Kuulostan nyt tosi nipolta ja muuta, mut oon oikeesti semmonen, et tuomitsen ihmisiä tosi vaikeesti. Multa on helppo saada uusia mahollisuuksia ja oon oikeesti semmonen, että väitän, että mulle voi oikeesti kertoo mitä vaan... oli tehny jotain kamalaa tai jos asia on tosi nolo... Ihan sama, koska mä ajattelen tosi vähän. Ne ei vaikuta mun ajatusmaailmaa ihmisistä. Mä vaan tykkään, jos joku uskaltaa avautua asioista, joista ei yleensä pysty. Ainaki nii kauan, kunnes ei oo tehny mun kavereille mitää pahaa.

71. Yks parhaimmista tunteista ikinä on jos saa jonku hymyilemää tai nauramaa. Tuntuu siltä, että ois onnistunu jossain. Ja hymyilevät ihmiset on aina parhaita.

72. Pakkomielle, josta monet tietää... Tuijottelen ihmisten hampaita. Jos katon sun suutas kun puhut... Ni se todennäkösesti on sitä, että katon sun hampaita. Ihmisiä naurattaa tää juttu aika paljon yleensä ku ne kuulee. Tunnistan esim näyttelijöitä hampaista, jos en tunnista muuten kasvoja, tai osaan ehkä kuvailla joittenki hampaat tai jos pitäs piirtää ihmisistä joku osa totuuden mukasesti, ni hampaat olis varmaan mulle helpoin. Mulla on hyvä hammasmuisti. ;)

73. Jos mun pitäs sanoo mikä ois unelmamies. Se olis jollain tavalla mielenkiintonen, ei liian itestäänselvä, vähän mysteeri... Huumorintajunen ja hauska, eikä ota vakavasti mun "Pikku Myy" olemusta. Ei semmonen joka luulee, et meen pienestä rikki. Luotettava ja semmonen joka osaa antaa mulle myös paljon omaa aikaa, koska mulla on vähän kiireinen elämänrytmi ja muutenkin tarviin paljon tilaa. Joo. Mistä löydän tuommosen ilman ongelmia?

74. Mun lempinumerot on 6 ja 13. Kertoo musta sen, että oon alitajusesti varmaan vähän kapinahenkinen tätä maailmaa ja sen ihme ajatuksia vastaan.

75. Musta tuntuu, että oon oikeesti muuttunu pikkasen viimeaikoina.

76. Mun lempieläin on tiikeri. Joskus aikoinaa mun huone oli ihan täynnä kaikenmaailman tiikeritavaraa, ku vielä olin ala-asteella. Oli julisteita ja verhot ja päiväpeitot ja isot pehmolelut ja taulut ja patsaat ja kortit ja vaikka mitä.

77. Nykysenä musiikkiaddiktina musta tuntuu hassulta sanoo, että joskus en kuunnellu yhtään musaa. Sitte kuulin ku yks ihminen soitti kitaralla jotain Metallican biisiä ja sillon aloin kuuntelee Metallicaa, leffamusaa ja jotain irlantilaista... Ööm. Myöhemmin tää tyyppi, jonka olin tavannu joskus kauan sitte tuli samalle luokalle ku minä. Se oli vähän hassu sattuma. Mutta niin. Joskus en kuunnellu mitään ja lapsena vaan smurffeja. Missasin tiktakit, Gimmelit, Fröbelin palikat ja kaikki muut.

78. Outoja faktoja saatte musta. Pienenä mun pahin pelko oli ruuvit. Ruuvit vessassa esim vessapaperitelineessä. Sain aina kauhukuvia päässäni, kuinka ne rullautuu irti ja pistää mua silmään. Toinen juttu oli tietokonepeleissä, jos joku pisti neulalla sormeensa. Ainakin kahessa pelissä kävi nii ja se pelotti mua aivan älyttömästi. Voin vieläki muistaa sen!

79. Pienenä joskus yks vuotiaana olin paljon sairaalassa monista syistä ja mä muistan vieläki kuinka makasin pinnasängyssä. Ja kuinka mun pupulle pistettii sydänkäyräläpyskä ja kuinka mulla oli niitä. Ja muistan miltä siellä hais.

80. Mun pikkusisko on ihana. Se puhuu mulle melkeen kaikesta ja mä sille. Se on vasta 12, mut se on oikeesti joku niin tärkee osa mun elämää, että en mä ilman sitä pärjäis.

81. Mun eka ihastus oli ekalla luokalla. Ostin jonkun pehmolelun minkä mahassa luki sen nimi. Tein paperista lippiksiä, joissa luki sen nimi. En yhtään ollu creepy lapsi stalkkeri tai mitään.

82. Oon aika ylisuojeltu lapsi. Siks musta tuntuu, että takerrun hirveen helposti vanhoihi rutiineihin, koska ennen en saanu oikeen nähä ketään tai liikkua missään.

83. Mun kanssa on joskus kauheeta kattoo elokuvia, ku oon arvostelemassa jokaista kuvakulmaa mielessä, valaistusta ja äänitystä. Katon sitä rytmiä miten ne on leikattu ja mitkä kuvat on mahollisesti samasta otosta leikattu. Tai se, että jos kuvan taustat näyttää epäaidoilta. Joku sano mulle joskus, että sillon elokuva on huono, jos kiinnittää tommosiin huomiota, mut sitten jokaisen elokuvan täytyy olla huono.

84. Parhaimpia elokuvia on elokuvat, joissa on traaginen loppu tai jotenki nerokkaasti aukijäävä tai ratkeeva loppu. Ennalta-arvaamaton. Tai jos elokuva on muuten jollain tavalla taiteellisen olonen. Tykkään, ku rikotaan kaavoja ja perus rajoja. Ah.

85. Jos tekisin elokuvan... Haluisin, että se on realistinen ja ahdistava. Arjenharmaa ja psykoottinen. Mä niin vielä käsikirjotan semmosen joskus.

86. Leffoissa parhaimpia on aina ne pahikset tai ärsyttävät tyypit.

87. Englanti on maailman hienoin kieli ja mä en osaa sitä oikeesti yhtään. Mä haluun oppia sitä varmaa enemmän ku mitään muuta. Joskus menin johonki ihan alkeiskurssille, missä oli vaan jotain mummeleita, mut se oli oikeestaan jo liian alkeiskurssi, koska esim... "Osaako joku suomentaa mitä tarkoittaa handsome?" Joku fiksu siellä: "Se on... käsi joku..?" Ihania ne mummot oli.

88. Höpisen oikeesti aika paljon ihan turhia juttuja ja joskus ne oikeen tursuaa yli. Ihme, että mulla on kavereita, jotka ei oo ainakaa vielä valittanu siitä.

89. Tykkään tähdistä ja planeetoista, mustista aukoista, madonreijistä, kaiken maailman oudoista faktatiedoista, kauhutarinoista, legendoista, salaliittoteorioista... Joo. Oon aivan älyttömän outo.

90. Maailman hienointa ois jos elämä ois musikaali. Must on ollu upeita hetkiä, ku minä ja mun pari kaveria koulusta ollaan kävelty käytävällä, ruvettu tanssimaa ja laulamaa vaa yhtäkkiä. Semmosta elämä vois oikeesti olla. Jos tuntuu joltain, ni vois pompata pöydälle ja laulaa dramaattisen laulun elämästä, eikä se ois yhtään outoa. Oikeesti!

91. Eli oon vähän naiivi ja tykkään aatella kaiken jotenkin vähän hassusti, mut vähän saa mun mielestä olla. En tykkää ihmisistä, jotka koittaa olla kauheen järkeviä, rationaalisia ja aikuismaisia, ja sitten jos tämmönen täysikänen ihminen on vähän lapsi, ni heti katotaan kieroon. Mä haluun olla aina vähän lapsi.

92. Ammatiltani loppujen lopuks haluisin olla vaan... kaikki! Haluisin välillä leipoa pullaa, välillä olla matkaoppaana, välillä tehä just leffahommia, välillä olla jossain nuorisotilalla tai psykologina kuuntelemassa ihmisiä.

93. Se mikä ehkä eniten mut saa nolostumaan on se, että 1. jos joku ymmärtää mut väärin 2. jos vaikka kirjotan jotain facebookissa tai lähetän tekstarin, eikä siihen vastata. Se tunne on joskus tosi ahdistava. Tulee tosi nolo olo.

94. Oon tehny tätä varmaan pari tuntia jo, repiny suunnasta ja toisesta näitä turhuuksia. Mut se mitä tykkään tehä on listat tai gallupit ja vastaavat. Joskus oli pakko rekata itteni jonnekki deittipalstalle, koska siel oli aivan hehtaaripitkä kysely elämästä ja ajatuksista ja muusta, mut rekkaamisen jälkeen en ikinä siellä oo käyny. Se oli vaan sen kyselyn takia.

95. Musta tulee varmaan mummona ihan höperö. Luulen varmaan, et kaikki on myrkytettyä ja mulla on ihan hassuja juttuja ufoista ja ennustan kaikkien elämän tarotkorteista. Se tuntuu nii tulevaisuudelta, koska oon jotenki tosi neuroottinen ihminen joissain asioissa.

96. Säikähin muun muassa just äsken sitä, että mun sohva natisee itekseen, vaikkei siinä kukaan istu. Kivaa.

97. Kukaan ei puhu mulle enää ikinä ku lukee tän stoorin täältä. Ehkä kukaan ei lue. :D

98. Jos mun pitäis ottaa kolme asiaa autiolle saarelle... Mä en varmaan ottais mitään. Okei ehkä veitsen, mut muuten en mitään, koska otin mä mukaan mitä vaan, ni todennäkösesti katuisin, että en ottanu jotain muuta.

99. Jos saisin aikakoneen. Antaisin sen pois. En tekis sillä mitään. En halua muuttaa mitään, enkä nähä tulevaisuuteenkaan. Hmm.

100. Mun teki mieli keksiä tähän jotain hienoa, koska tää on vika, mut en keksi mitään tarpeeks hienoa, ni jätän tän mielummin tyhjäks.

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Klik klik... sanokaa juusto!

Kesä tuntuu jotenkin extra tylsältä nyt. Työt loppu ja loma on puolvälissä. Enää ei oikeen ehi tehä mitään, enkä pahemmin jaksakkaan. Tekee mieli karsia vaan menoja ja olla, koska musta tuntuu, että se hidastaa ja pysäyttää ajan, koska mä en ihan tosi oo vielä valmis menemään kouluun. Vaikka siis on mulla nyt esimerkiks tässä viimeaikoina ollu pari tän kesän parhaimmista päivistä. Nähny ihmisiä aika paljon ja aurinko paistanu.

Mut tässä kun oon rauhottunu... Mietiskelin ja löysin kadonneen unelman. Unohtuneen oikeestaan. Koska siitä on viis vuotta, kun mä sain järkkärin, koska mä päätin, että musta tulee valokuvaaja. Semmonen joka kuvaa mainoksiin ja tyyliin matkaesitteisiin. Se oli mun haave. Ja mä olin pari vuotta se ihminen, jolla oli kamera kaulassa menin minne menin ja joskus se tapa sitten jäi johonkin. Ja nyt mua taas harmittaa, että mihin se jäi. Mietin tätä jo sillon, kun oli valokuvauksen kurssit koulussa ja puolet siitä kaikesta oli turhaa, koska muistin jo kaiken. Ja nyt tuntuu, että niinä päivinä kun oon yksin, on niitä jollon haluun lähteä yksin jonnekkin valokuvaamaan ja sillon mä taas muistan, että miks mä halusin tehä jotain mitä mä halusin. En mä ehkä oo mikään taitava, mut musta tuntuu että mä hankin uuden kameran ja etin sen kadonneen ajatuksen uudestaan. 

Niin.

Eikä unelmia unohdeta semmosista syistä kun mä teen.

Ja värjäsin muuten hiukset. Mulla on nyt joku pakkomielle muuttua jotenkin. En muuttaa itteäni kummiskaan eri ihmiseks, vaan jotenkin, että voin tuntea muuttuneeni, enkä oikeen osaa selittää sitä. Ehkä se ei ookkaan tarpeellista.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Hymy

Mulla on ikävä. On mulla tietysti ikävä monia ihmisiä, mut nyt mä en puhu siitä. Puhun siitä, että mulla on ikävä sitä tunnetta kun on onnellinen. En mä tarkota sitä, että mä nyt oisin jotenki erityisen surullinen ja valittaisin nyt siitä, vaan se, että mua ahdistaa muistaa niitä hetkiä, jollon oon hymyilly, vaikka en edes ois halunnut. Hymyilly nii, että ihmiset on siitä mulle jopa valittanu... "toi on sairasta" tai "kuinka joku voi hymyillä noin paljon". Se tunne ku menee nukkumaan, eikä saa unta ihan vaan siks, että naurattaa. Naurattaa ilman syytä koska on niin ilonen. Seuraavana päivänä sanoo vaan muille... "En mä nukkunu melkeen yhtään" ja joku kysyy: "Miks?" Ja siihen vaan vastaa, että muuten vaan ei saanu unta, koska tuntuis tyhmältä sanoa, ettei saa unta, koska ois tehny mieli hihitellä koko yön, oli sitte siihen joku syy tai ei. Ja sitten on ne onnelliset hetket, jollon saatto olla joku syy mikä paisutti sellasta fiilistä, että ois vaan voinu itkeä ilosta. Huutaa maailmalle, että mä oon tässä ja nyt ja musta tuntuu hyvältä.

Niin. Mulla on ikävä. Ikävä oikeestaan niin, että sattuu. Mut tekee surulliseks asiat, jotka on surullisia. Mut jopa enemmän mua ahdistaa muistaa se, että kuinka ilonen oon joskus ollu... Etenkään ku en tiedä osaanko enää. Pystynkö siihen. Mikä sais mut enää tuntemaan niin? Se on vaan niin saavuttamattomissa just nyt, enkä mä nää tulevaan. Antakaa mun taas hymyillä jooko? Edes jotain muuta kivaa hymyä, koska hymyjä on monenlaisia.





















Me muut