Mess with my mind

Mulla on ihan älytön olo. Tuntuu, että olisin ollu jossain horroksessa varmaan puolen vuoden verran ja nyt oon niin ylitunteellinen. Musta tuntuu, että sekin kun oon jotenkin käsittämättömän ilonen välillä, tuntuu jotenkin enemmän taakalta, kun hyvältä jutulta. Kuvitelkaa oikeesti, että ette hetkeen oo käsittäny, että on jotain tuntemuksia ja tunteita (vähän liiotellusti) ja yhtäkkiä saat ne kaikki takasin. Samalla kertaa. Jopa ne, joita et oo tottunu tuntemaan ees sillon, kun tunsit kaiken normaalisti. Niin.

 

Niin.

Secret, I have to keep it

Tänään aamulla istuin bussissa ja mietin yhtä asiaa. Koko matkan pohdin yhtä ja samaa kysymystä. Mä en meinannut keksiä siihen yhtäkään vastausta ja mä olin tyytymässä siihen ajatukseen, kunnes soittolistalta alko soida yks biisi ja samaan aikaan mä näin jotain. Ja mulle tuli niin hassu olo, että ei sitä voi edes kuvailla. Mutta mä hymyilin hetken ja nautin siitä, että olin löytänyt sittenkin vastauksen.

Se vaan, että ei mulla oo ketään jolle puhua siitä. Se on pieni ja mitätön juttu joillekkin, enkä mä siksi voi puhua näitä ajatuksia ja fiiliksiä niille. Ja muille mä vaan en voi syystä tai toisesta. Joten ei mulla ole ketään ja mä olen yksin tän asian kanssa.

Today in the morning i sat in the bus and I thought about a one little thing. All the distance I thought what would be an answer to my tiny little question. I thought that it's impossible to find an correct answer but then my music playlist played one special song and at the same time I saw something. And I got a really wierd feeling about that. I can't even explain. I smiled for a while and I enjoyed about the feeling... I've found the answer.

Sad thing is that I have no one to talk about it. That is a little stupid thing for some people and that's why I can't talk. And other people... Yeah I have some other reasons why I can't talk about it. All I now that I'm really stupid.

Tylsän kivaa elämää

Mulla on ollut viimepäivinä tylsän kivaa itekseni. Välillä jää kyllä liikaa aikaa miettiä, mutta tän viikonlopun oon jotakuinkin onnistunu pyhittämään vaan omalle ittelleni. Oon kattellu läjän leffoja, syöny ihan hirmusesti, ostellu sellasia pieniä ja turhia ostoksia, mitkä on tehny mut iloseks. Kuunnellu musiikkia ja vaan... ollu. Välillä tosin ehtii iskeä semmonen "en-kestä-yksinäisyyttä" -fiilis, kun voisin oikeesti oksentaa ihmisten yli-onnellisille facebook postauksille. Jeah.

Tänään koitin valokuvata itestäni edes yhen ok-kuvan. Onnistuin ehkä yhessä, mut loppuajan (kuten tavallista) en osannu muuta kun irvistellä kameralle. Ihan perus. Minä. 

Last days I have had good times and I've been bored. Sometimes I've had too much time to think, but this weekend was totally my own weekend. I've watched many movies, ate soo much, I've been happy when I've bought some tiny little things. I've listened music and just... spend time with myself. Sometimes I have had "I-don't-want-to-be-alone" -feeling when I could just throw up because of over-cute facebook statuses. Yeah.

Today I tried to shoot even one ok-photo about myself. But it's so hard because I'm normal front of camera about... never. 

 Aah! Se mistä mä haluan sanoa jotain, on se, että tein jotain tosi tyhmää. Toisin sanoen valehtelin jostain pikku asiasta, koska ensiks sanoin jotain väärin, sitten en jaksanu korjata ja loppujen leikin, että asia oli totta. En tosiaan tiedä miks niin tein, eikä se oo mun tapasta, mutta se mihin tää liittyy on se, että sain siitä ihan sairaanloisen huonon omantunnon! Sillon kun mietin sitä, niin vääntää vaan mahasta ja tuntuu pahalta. Ja vaikka on pieni juttu, niin mä aion vielä jossain vaiheessa korjata sen.

Mikä tän jutun pointti oli se, että musta tuntuu, että mulla on ollu pitkään semmonen semi-tunteeton kausi. Semmonen, että ei jaksa olla ilonen omista eikä muiden jutuista. En oo potenu oikeen ikävää tai huonoa omaatuntoa mistään. En oo erityisesti kiintyny oikeen kehenkään, vaikka perus ilonen olo on ollu aina kun on ollu jotain kivaa tekemistä ja kivoja ihmisiä ympärillä. Nyt tuntuu, että oon onnellinen jokaisesta pikkujutusta, leffoista, kavereitten onnellisuudesta, poden sitä hemmetinmoista huonoa omaatuntoa jostain pikku jutusta, on ikävä kotiin ja oon joitain kohtaan mun mielessä niin yli-empaattinen, että tuntuu melkein hölmöltä. My emotions... Ne on vielä olemassa !

Ah. And I have one thing I have to say. I did something really stupid. I lied about really stupid little thing. First I said accidentally something wrong and then I was so tired to correct those wrong words. I really don't know why I did that. I'm telling this because I have really bad feeling about that. When I think about what I did I can felt it in my stomach. Even I know that it's just little thing I will fix this and tell the truth.

What was the point of this? I have had feeling that almost my all emotions are gone. Like I can't be happy about own things or my friends's things. I've not missed anyone or anything like that. I haven't had feelings about anyone. Even I've been happy when I've been with my friends. But now something has changed. I'm happy about every little things, movies, my friends's happiness, I miss some friends and my family, I have bad feeling about things I've done. Sometimes I'm over-emphatic in my mind that it feel kinda stupid. So I still have my emotions. And that's why I'm really happy.

Something that I want to say

I have a feeling that I have to write one post in english here. My english isn't so good, but I think that I have very good reason to do this. And that reason is Ásgeir and Elías. Exchange student from Iceland. They came to Finland about one month ago and they left back on monday. They both are really nice guys and I'm really glad that I had a change to meet them. I have to say that now it's really wierd when they aren't in our school anymore. Like something is missing.

So... Ásgeir and Elías, you both are so awesome guys! I can't even say how thankfull I am about the time that you were here. We all already miss you. I hope that maybe someday I'll meet you again. First I was that girl who was shy to speak in english but I'm so happy that I finally got over that fear and know you both better. I had a really fun time and I hope that you got good memories from Finland. :)
 

Love this world

Taas ei oo hetkeen tullu kirjoteltua, mut ei tässä oikeen mitään erikoisia oo ehtiny tapahtuakkaan. Oon viimeaikoina ollu aivan super väsyny, mut samalla mulla on ollu niin äärettömän onnellinen olo, etten tiiä, että mistä tämmönen paisumus oikeesti voi tulla. Herään aamusin hymyillen ja rakastan sitä tunnetta ku istun bussissa n. 40 minuuttia, kuuntelen musaa ja katon ulos pilviseen ja sateiseen ilmaan. Voin melkeen tuntea sen kylmän mun iholla, mut se vaan hymyilyttää mua. Kohta pakko sen syysmasennuksenkin iskeä, koska nyt fiilis on ollu täysin päinvastanen mitä mulla tähän vuoden aikaan yleensä on.

On tässä kyllä kaikkea ei-niin-positiivistakin tapahtunu, kuten meillä oli koulussa vähän isompi projekti joka enemmän tai vähemmän sotki asioita ainakin hetkeks ihan kaikkien kesken. Nyt tuntuu, että sekin alkaa olla mennyttä ja en mä tiedä. Nyt ku puhun näin positiivisesti, niin tuntuu, että seuraavassa hetkessä alkaa kohta itkettää, mut ehkä mä nautin tästä ainakin vielä hetken.

Koulussa on ollu jotenki tosi kivaa kun päässy testailemaa valoja, pystyny tekemää siitä itelle jonkun näköstä rutiinia, tänään pääsin editoimaan, aikasemmin vähän käsikirjottamaan ja ohjaamaan ja mä vaan rakastan tota koulua ja noita ihmisiä. Jokaikistä!

Ja viikonloppuna Krisse ja Moona tuli täällä käymään. Mentiin kattomaan Countless paria bändiä Monttuun, jossa törmäsin pariin tuttuunkin ja sen jälkeen tänne tuli Krissen synttäreitä iltaa istumaan Jose, Essi ja Matias. Piti tulla enemmänki porukkaa, mut ei se loppupeleissä sitte haitannu. Oli vaan vähän rauhallisempi ilta, mut semmosetkin on oikeesti super kivoja. :)