Ei valkoinen joulu, mutta jotain kumminkin

Joulu (ja mun 21-vuotis synttärit) on huomenna, mun pikkuveli on vatsataudissa (ja oon aika varma, että saan sen sopivasti huomiselle), ulkona vaikuttaa enemmän syksyltä tai keväältä, eikä miltään muiltakaan perus joulun ongelmilta olla tälläkään kertaa vältytty, mutta mulla on jollain tavalla rauhallinen olo. Paljon parempi kun viimevuonna, jollon muistan vaan itkeneeni ja ahdistuneeni joka toista ajatusta, mitkä sattu päähän juolahtamaan. Mulla on ollu hieno vuos, voin mä niin sanoa, vaikkei se vielä ohi olekkaan! Siitä ehkä enemmän siinä "uuden vuoden" päivityksessä, joka multa näköjään on tullu joka vuos. 

Mutta nyt mä halusin vaan toivottaa kaikille hyvää joulua kaikille ja kertoa, että mulla on semmonen toivonkipinä, että mun joulu ainakin tulee olemaan sellainen!

Mun luokkalaisia ja meiän opettaja (:

Mess with my mind

Mulla on ihan älytön olo. Tuntuu, että olisin ollu jossain horroksessa varmaan puolen vuoden verran ja nyt oon niin ylitunteellinen. Musta tuntuu, että sekin kun oon jotenkin käsittämättömän ilonen välillä, tuntuu jotenkin enemmän taakalta, kun hyvältä jutulta. Kuvitelkaa oikeesti, että ette hetkeen oo käsittäny, että on jotain tuntemuksia ja tunteita (vähän liiotellusti) ja yhtäkkiä saat ne kaikki takasin. Samalla kertaa. Jopa ne, joita et oo tottunu tuntemaan ees sillon, kun tunsit kaiken normaalisti. Niin.

 

Niin.

Secret, I have to keep it

Tänään aamulla istuin bussissa ja mietin yhtä asiaa. Koko matkan pohdin yhtä ja samaa kysymystä. Mä en meinannut keksiä siihen yhtäkään vastausta ja mä olin tyytymässä siihen ajatukseen, kunnes soittolistalta alko soida yks biisi ja samaan aikaan mä näin jotain. Ja mulle tuli niin hassu olo, että ei sitä voi edes kuvailla. Mutta mä hymyilin hetken ja nautin siitä, että olin löytänyt sittenkin vastauksen.

Se vaan, että ei mulla oo ketään jolle puhua siitä. Se on pieni ja mitätön juttu joillekkin, enkä mä siksi voi puhua näitä ajatuksia ja fiiliksiä niille. Ja muille mä vaan en voi syystä tai toisesta. Joten ei mulla ole ketään ja mä olen yksin tän asian kanssa.

Today in the morning i sat in the bus and I thought about a one little thing. All the distance I thought what would be an answer to my tiny little question. I thought that it's impossible to find an correct answer but then my music playlist played one special song and at the same time I saw something. And I got a really wierd feeling about that. I can't even explain. I smiled for a while and I enjoyed about the feeling... I've found the answer.

Sad thing is that I have no one to talk about it. That is a little stupid thing for some people and that's why I can't talk. And other people... Yeah I have some other reasons why I can't talk about it. All I now that I'm really stupid.

Tylsän kivaa elämää

Mulla on ollut viimepäivinä tylsän kivaa itekseni. Välillä jää kyllä liikaa aikaa miettiä, mutta tän viikonlopun oon jotakuinkin onnistunu pyhittämään vaan omalle ittelleni. Oon kattellu läjän leffoja, syöny ihan hirmusesti, ostellu sellasia pieniä ja turhia ostoksia, mitkä on tehny mut iloseks. Kuunnellu musiikkia ja vaan... ollu. Välillä tosin ehtii iskeä semmonen "en-kestä-yksinäisyyttä" -fiilis, kun voisin oikeesti oksentaa ihmisten yli-onnellisille facebook postauksille. Jeah.

Tänään koitin valokuvata itestäni edes yhen ok-kuvan. Onnistuin ehkä yhessä, mut loppuajan (kuten tavallista) en osannu muuta kun irvistellä kameralle. Ihan perus. Minä. 

Last days I have had good times and I've been bored. Sometimes I've had too much time to think, but this weekend was totally my own weekend. I've watched many movies, ate soo much, I've been happy when I've bought some tiny little things. I've listened music and just... spend time with myself. Sometimes I have had "I-don't-want-to-be-alone" -feeling when I could just throw up because of over-cute facebook statuses. Yeah.

Today I tried to shoot even one ok-photo about myself. But it's so hard because I'm normal front of camera about... never. 

 Aah! Se mistä mä haluan sanoa jotain, on se, että tein jotain tosi tyhmää. Toisin sanoen valehtelin jostain pikku asiasta, koska ensiks sanoin jotain väärin, sitten en jaksanu korjata ja loppujen leikin, että asia oli totta. En tosiaan tiedä miks niin tein, eikä se oo mun tapasta, mutta se mihin tää liittyy on se, että sain siitä ihan sairaanloisen huonon omantunnon! Sillon kun mietin sitä, niin vääntää vaan mahasta ja tuntuu pahalta. Ja vaikka on pieni juttu, niin mä aion vielä jossain vaiheessa korjata sen.

Mikä tän jutun pointti oli se, että musta tuntuu, että mulla on ollu pitkään semmonen semi-tunteeton kausi. Semmonen, että ei jaksa olla ilonen omista eikä muiden jutuista. En oo potenu oikeen ikävää tai huonoa omaatuntoa mistään. En oo erityisesti kiintyny oikeen kehenkään, vaikka perus ilonen olo on ollu aina kun on ollu jotain kivaa tekemistä ja kivoja ihmisiä ympärillä. Nyt tuntuu, että oon onnellinen jokaisesta pikkujutusta, leffoista, kavereitten onnellisuudesta, poden sitä hemmetinmoista huonoa omaatuntoa jostain pikku jutusta, on ikävä kotiin ja oon joitain kohtaan mun mielessä niin yli-empaattinen, että tuntuu melkein hölmöltä. My emotions... Ne on vielä olemassa !

Ah. And I have one thing I have to say. I did something really stupid. I lied about really stupid little thing. First I said accidentally something wrong and then I was so tired to correct those wrong words. I really don't know why I did that. I'm telling this because I have really bad feeling about that. When I think about what I did I can felt it in my stomach. Even I know that it's just little thing I will fix this and tell the truth.

What was the point of this? I have had feeling that almost my all emotions are gone. Like I can't be happy about own things or my friends's things. I've not missed anyone or anything like that. I haven't had feelings about anyone. Even I've been happy when I've been with my friends. But now something has changed. I'm happy about every little things, movies, my friends's happiness, I miss some friends and my family, I have bad feeling about things I've done. Sometimes I'm over-emphatic in my mind that it feel kinda stupid. So I still have my emotions. And that's why I'm really happy.

Something that I want to say

I have a feeling that I have to write one post in english here. My english isn't so good, but I think that I have very good reason to do this. And that reason is Ásgeir and Elías. Exchange student from Iceland. They came to Finland about one month ago and they left back on monday. They both are really nice guys and I'm really glad that I had a change to meet them. I have to say that now it's really wierd when they aren't in our school anymore. Like something is missing.

So... Ásgeir and Elías, you both are so awesome guys! I can't even say how thankfull I am about the time that you were here. We all already miss you. I hope that maybe someday I'll meet you again. First I was that girl who was shy to speak in english but I'm so happy that I finally got over that fear and know you both better. I had a really fun time and I hope that you got good memories from Finland. :)
 

Love this world

Taas ei oo hetkeen tullu kirjoteltua, mut ei tässä oikeen mitään erikoisia oo ehtiny tapahtuakkaan. Oon viimeaikoina ollu aivan super väsyny, mut samalla mulla on ollu niin äärettömän onnellinen olo, etten tiiä, että mistä tämmönen paisumus oikeesti voi tulla. Herään aamusin hymyillen ja rakastan sitä tunnetta ku istun bussissa n. 40 minuuttia, kuuntelen musaa ja katon ulos pilviseen ja sateiseen ilmaan. Voin melkeen tuntea sen kylmän mun iholla, mut se vaan hymyilyttää mua. Kohta pakko sen syysmasennuksenkin iskeä, koska nyt fiilis on ollu täysin päinvastanen mitä mulla tähän vuoden aikaan yleensä on.

On tässä kyllä kaikkea ei-niin-positiivistakin tapahtunu, kuten meillä oli koulussa vähän isompi projekti joka enemmän tai vähemmän sotki asioita ainakin hetkeks ihan kaikkien kesken. Nyt tuntuu, että sekin alkaa olla mennyttä ja en mä tiedä. Nyt ku puhun näin positiivisesti, niin tuntuu, että seuraavassa hetkessä alkaa kohta itkettää, mut ehkä mä nautin tästä ainakin vielä hetken.

Koulussa on ollu jotenki tosi kivaa kun päässy testailemaa valoja, pystyny tekemää siitä itelle jonkun näköstä rutiinia, tänään pääsin editoimaan, aikasemmin vähän käsikirjottamaan ja ohjaamaan ja mä vaan rakastan tota koulua ja noita ihmisiä. Jokaikistä!

Ja viikonloppuna Krisse ja Moona tuli täällä käymään. Mentiin kattomaan Countless paria bändiä Monttuun, jossa törmäsin pariin tuttuunkin ja sen jälkeen tänne tuli Krissen synttäreitä iltaa istumaan Jose, Essi ja Matias. Piti tulla enemmänki porukkaa, mut ei se loppupeleissä sitte haitannu. Oli vaan vähän rauhallisempi ilta, mut semmosetkin on oikeesti super kivoja. :)

Saatan olla hullu, mutta elämä voi olla ihanaa

Blogittelu on monesta syystä jäänyt vähän väliin. Kameraan en oo jaksanut koskea muutamaan viikkoon oikeastaan ollenkaan, joten kaikki materiaali mitä löytyy on kännykällä otettua. Toisena tuntuu, että nyt on niin paljon ollut tekemistä ja vaikka on ollut aikaa niin... Noh ei ole ollut aikaa. Muutamia kertoja aloitin kertomaan fiiliksistäni, mutta sitten aina oon katunut ja tuolla ne on luonnoksissa. Sinne ne varmaan jääkin. En tiedä onko noi sellaisia asioita joista kannattaa puhua.

Mutta mitä mä olen nyt puuhaillut. Koulussa on ollu monenmoisia projekteja, joihin on mennyt ihan mukavasti aikaa koulun jälkeen ja lisää projektia pukkaa. Oon oikeesti ihan innoissani kun on kokoajan jotain tekemistä, vaikka välillä tuntuu että stressillekkin alkaa pikkuhiljaa löytyä tilaa. Into päällä kummiskin on ja ihmiset ympärillä alkaa tuntua tutummilta ja oikeesti voin sanoo jo tätäkin paikkaa kodiksi. 

Täällä on nyt ollu monenmoista. Projektien loppukaronkkaa, 90-luvun bileet ja muuta hauskaa. Tuntuu kyllä välillä vähän siltä, et tapahtuu liikaa ja liian lyhkäsessä ajassa. Pää pehmenee ja en enää meinaa saada omista ajatuksista välillä mitään selvää.

Viikon verran olin Vantaalla käymässä syysloman merkeissä. Odotin vähän kauhulla, koska pari edellistä kertaa siellä suunnilla meni ihan penkin alle ja tuntu, että olis vaan voinu jättää ne reissut kokonaan tekemättä, mut tällä kertaa kun oli aikaa, niin ei tarvinnu stressata niin paljon. Porukat oli kotona kipeenä, joten siellä kävin vaan pikasesti moikkaamassa ja koko viikon majailin sitte Krissellä. Päivisin näin kavereita ja nyt eilen oli Hekin ja Krissen yhteissynttärit, jossa oli lähes kaikki vanhoista porukoista. Olin eilen niin äärettömän onnellinen kun tajusin, että kuin ihania ihmisiä tää maapallo on täynnä, eikä mitään naurukohtauksiakaa illasta puuttunu.

Nyt oon täällä. Porissa taas. Hih.

Syksyisiä sanoja

Mä en tiedä onko se tää kaikki muutos, vai toi kokoajan viileämmäks ja värikkääks muuntuva syksy, joka saa mut ajattelemaan niin paljon enemmän ja ehkä jotenkin muuttaa mua tai mun ajatuksia. Mä puen saman villapaidan päälle kun viime syksynä. Laitan mukavimmat kengät jalkaan. Kävelen kauppaan ja ostan kermavaahtoa. Teen kaakaota ja tuun koneelle kirjottamaan mun "kirjasta" käsikirjotusta. Revin paperia, kirjotan suunnitelmia ja liimaan niitä seinälle. Suunnittelen ja katon elokuvia. Nukun 14-tuntia putkeen ja mietin kuinka monen asian moni ihminen voisi tehdä niin eri tavalla.

Musta tuntuu, että oon oppinu paljon. Jotain hyvin arkipäiväseltä kuulostavia asioita, mut tiiän nyt mitä asioita oikeesti tekisin toisin jos pystyisin. Se mikä mun pitäis tehä toisin on se, että miettisin vähemmän joitakin juttuja. Takerrun hirveesti ajatuksiin, joita en oo aiemmin huomannut, tai löydän vanhoistakin jutuista jotain ihan uusia merkityksiä. En mä tiedä. Tässä mä oon ja mietin yhtä viimevuotista päivitystä. Se oli kai just näihin aikoihin. Mulla oli just tää sama villapaita päällä kun sitä kirjotin. Ja musta tuntu jotakuinkin tältä. Niin. Jotakuinkin.

Mutta mitä muuta mä oon tehnyt... No ennen jo edellistä päivitystä käytii Jennin, Iidan ja Kimin (mun luokkalaisia) kanssa valokuvaamassa. Jennillä on oma valokuvausblogi, jota kannattaa käydä tsekkailemassa ( http://zenismile.blogspot.fi/ ) Ja noh, nyt viikonloppuna kävin kattelemassa Joosuaa Kulttuurikulma nimisessä paikassa. Kannattaa oikeesti tutustua ton bändin musiikkiin. Se on jotenkin niin sellasta, että se pistää miettimään asioita.

Uus kirpparilöytömekko 3e !

(C) Jenni Virta

(C) Jenni Virta

(C) Jenni Virta

(C) Jenni Virta

There's a mirror.. omg, I'm smiling

Täällä mä olen. Porissa. Täällä mä olen ja toteen, että ehkä mun päässä on jotain vikaa, koska mä niin tykkään olla täällä. Välillä mun pää meinaa poksahtaa, mut se ei loppujen lopuks haittaa. Mä tykkään olla täällä. Ja niin kamalalta ja ilkeeltä ja inhottavalta kun se kuulostaakin (en mä tarkota sitä niin) oon niin kiintyny siihen ajatukseen, että täällä ei oo ketään tai mitään muistuttamassa ees vähää siitä mun vanhasta elämästä Vantaalla. Kyllä mä ikävöin ihmisiä ja musta on ihanaa nähä niitä, mutta mä rakastan tätä tunnetta, olla jossain kaukana. Semmonen mä oon aina ollu. Halunnu lähteä ulkomaille... yksin. Kävellä pitkiä matkoja ulkona kuuntelemassa musaa... yksin. Mut silti tuntea, et jossain lähellä on ihmisiä, joita nähä ja tietää, että silti ei oo... yksin. Ja täällä mulla on semmonen olo. Täällä on ihmisiä, jotka on tietäny mut valmiiks ja ottanu mut hyvin vastaan ja täällä on luokka josta mä oon tosi onnellinen, koska nekin on ottanu mut hyvin vastaan.

En haluu, että ihmiset ajattelee, ettei mulla oo ikävä, en haluu et ihmiset ajattelee, että tää on sata kertaa parempi elämä kun siellä, vaan tää on se mitä mä kaipasin. Vaihtelua kokonaan uuteen paikkaan. Uus elämä pariks vuodeks ja sen jälkeen palata ehkä takasin, kun oon kasvanu sen verran, että ehkä mua ei enää ahdistakkaan. Koska täällä mua ei ahdista. Täällä mulla ei oo se olo, että kuuntelen itkusta musaa iltasin ja ahdistun elämää, vaikkei siihen ees ollu mitään syytä sillonkaan. Ainakaan kunnolla. Mulla on niin vapaa olo. Kaikesta.

Mulla on myös ollu nyt tekemistäkin. Toissaviikonloppuna Katri tuli käymään kahden sen kaverin kanssa. Mentiin annikselle hengaamaan ja emmä tiedä. Se oli jotenkin sekava päivä ja olis voinu mennä ihan pieleen, mutta mulla oli hauskaa. Hih.

Ja nyt viikonloppuna Krisse tuli piristämää mua. Ja siinä samalla oli "tuparit". Eka piti olla tuparit, mut sitten oletin, että ei niitä ole. Yhtäkkiä mulle soitetaankin: "Me ollaan nyt tulossa!" ...AHAA. Emmä tiiä, musta tommoset on aina parhaita, ku jotain tapahtuu vaan yhtäkkiä. Loppujen lopuks täällä oli Jose, Julius, Lassi ja Matias kattomassa High School Musicalia. Öö?

Ja sunnuntaina olin luokkabileissä Iidalla. Paljon kaikkea ja kivoja ihmisiä ympärillä. Kai mä voisin hymyillä.

New life vol 1.

Mää toivon, et mää oisin kirjottanu tä mielummi eile, kosk nyt mää en enää jaks miettii kaikkee samallail, kosk tänää ei o nii hyvä päivä.

Joo. Haha. Siis mulla on ollu jotakuinki hyvä olo eiliseen asti täällä. Muutin siis Poriin ja sain kämpän keskustasta. Uus koulu siis Nakkilassa (n. 20 km täältä). Tää asunto on jotenki tosi sulonen ja eilen sain tän viimeinki ihan täysin siivottua.

Ekan kouluviikon majailin Nakkilassa semmosessa yksiössä siihen asti, että sain oman muuton hoidettua. Tuolla koulussa oon kyllä viihtyny. Tuli sillain tosi tervetullu olo kun astu sinne koululle. Kaikki oli esittäytymässä tosi pirteesti ja muutenki ekojen päivien touhut oli semmosta, että huomasin, että toi on nyt just siihen suuntaan mihin halusinki mun opiskelun edellisestä koulusta muuttuvan. Muutamiin ihmisiin oon ehtiny jo jonkin verran tutustua, mut ainut mikä ehkä vähän kaivertaa on se, että minkä takia mä tyhmä en hakenu tonne jo heti sillon kun aikoinaan halusin. Tuntuu pikkusen hassulta mennä luokkaan, jossa jokainen on tuntenu toisensa jo vuoden verran.

Ekat päivät koulussa oli vähän sekavia, koska tulossa oli taltiointi MLL:n tapahtumasta, missä oli esiintymässä mm. Jukka Poika. Sitte oli kuvauksia ykkösten kanssa ja muuta sellasta. Tällä viikolla ollaan oltu Ulvilassa kuuntelemassa yrittäjyysluentoja ja tehty jotain tehtäviä siihen liittyen. Emmä tiedä, mut on mulla oikeesti ollu kivaa. Ja se mistä tykkään myös, että toi koulu on niin pieni, että siellä voi oikeesti oppia tuntemaan vähintään jokaisen naaman, eikä niin, että vaan joka kolmas näyttää tuurilla ehkä semmoselta, että "hmm... ton mä ehkä joskus oon nähny!"

Sunnuntaina veli ja iskä toi muuttoautolla kamat tänne ja sitte oli muuttohommailu. Siivosin vaan koko päivän ja sitte illalla pari tuttua kävi kylässä. Maanantaina kävin frisbeegolffailemassa (että muuten olinki huono!) ja nyt eilen seikkailin yksikseni kirjurinluodolla valokuvaamassa.

Jotenki oon rakastunu tähän paikkaan siinä mielessä, että ku kävelen tuolla, ni tuntuu, että oisin ollu täällä aina. Emmä tiiä mikä siinä on, mut tää jotenki tuntuu kodilta. Ja isoja kiitoksia oikeesti niille ihmisille, jotka on saanu mun olon täällä ihan tervetulleeks, vaikka oonkin vielä ihan kujalla. :)

Tänään mun päivä on ollu vähän huonompi, koska oon miettiny ihan liikaa ja tää yksinäisyys alkaa ahistaa. Se, että kun ei oo niitä tutuimpia ihmisiä siinä nii lähellä, tai sillain ketään ketä uskaltais pyytää vaikka kävelemään, että vois jutella. Mut eiköhän tää tästä.

Tässä nyt jotain kuvia!