lauantai 26. lokakuuta 2013

Saatan olla hullu, mutta elämä voi olla ihanaa

Blogittelu on monesta syystä jäänyt vähän väliin. Kameraan en oo jaksanut koskea muutamaan viikkoon oikeastaan ollenkaan, joten kaikki materiaali mitä löytyy on kännykällä otettua. Toisena tuntuu, että nyt on niin paljon ollut tekemistä ja vaikka on ollut aikaa niin... Noh ei ole ollut aikaa. Muutamia kertoja aloitin kertomaan fiiliksistäni, mutta sitten aina oon katunut ja tuolla ne on luonnoksissa. Sinne ne varmaan jääkin. En tiedä onko noi sellaisia asioita joista kannattaa puhua.

Mutta mitä mä olen nyt puuhaillut. Koulussa on ollu monenmoisia projekteja, joihin on mennyt ihan mukavasti aikaa koulun jälkeen ja lisää projektia pukkaa. Oon oikeesti ihan innoissani kun on kokoajan jotain tekemistä, vaikka välillä tuntuu että stressillekkin alkaa pikkuhiljaa löytyä tilaa. Into päällä kummiskin on ja ihmiset ympärillä alkaa tuntua tutummilta ja oikeesti voin sanoo jo tätäkin paikkaa kodiksi. 

Täällä on nyt ollu monenmoista. Projektien loppukaronkkaa, 90-luvun bileet ja muuta hauskaa. Tuntuu kyllä välillä vähän siltä, et tapahtuu liikaa ja liian lyhkäsessä ajassa. Pää pehmenee ja en enää meinaa saada omista ajatuksista välillä mitään selvää.

Viikon verran olin Vantaalla käymässä syysloman merkeissä. Odotin vähän kauhulla, koska pari edellistä kertaa siellä suunnilla meni ihan penkin alle ja tuntu, että olis vaan voinu jättää ne reissut kokonaan tekemättä, mut tällä kertaa kun oli aikaa, niin ei tarvinnu stressata niin paljon. Porukat oli kotona kipeenä, joten siellä kävin vaan pikasesti moikkaamassa ja koko viikon majailin sitte Krissellä. Päivisin näin kavereita ja nyt eilen oli Hekin ja Krissen yhteissynttärit, jossa oli lähes kaikki vanhoista porukoista. Olin eilen niin äärettömän onnellinen kun tajusin, että kuin ihania ihmisiä tää maapallo on täynnä, eikä mitään naurukohtauksiakaa illasta puuttunu.

Nyt oon täällä. Porissa taas. Hih.







Me muut