We Are Not Safe Here

Regrets?
          G.N.O

These moments Under The Sun

 She,Killer!

That Last Chance 

You Are The End

Drop Dead Time

Another Absolution

Side-By-Sideways

United States of Mind

Sunday Morning Breakfast

To Heather

Se mikä on oikeesti puskenu mua eteenpäin tän elämän kanssa, antanu voimaa ja lisää kunnon syitä elää on musiikki. Ihan oikeesti nimittäin. Musta tuntuu, että oon jo pitkän aikaa pelannu peliä, jota en tuu voittamaan, pelannu peliä, jota en ite pelaa, vaan joku pelaa mun kanssa, niin, että mun on vaan pakko pysyä perässä. Taistelu yhtä vastaan, lopputuloksena maailman huonoin tunne, jos ei ite kulje mukana. Musiikki on se mun unohduskeino, ja välillä sekään ei riitä, ellei pääse pomppaamaan sinne lavojen viereen ja näkemään sitä kaikkea livenä. Sitä mä nyt oon tehny viimeaikoina. Pomppinu keikoilla, koska niistä tulee maailman mahtavin fiilis. Hauskaa on sekin, että lempi bändin jäsenet jo muistaa ja moikkaa. Aika pikkujuttu, mut pikkuasioista edes iloseks, jos ei oikeesti muusta.

@Gloria

Se on aina se sama porukka yleensä millä ollaan: Krisse, Netta ja minä.

Tää kuva on Glorian keikalta... Tän porukan toinen semmonen, mulle itelleni kolmas.

Sillon esiintymässä oli kai muitaki bändejä... Automatic Eye ja Aste... Hey Heather kyllä veti ohi kaikista... Niinkun aina.

Sitten oli summerin kuvaukset...

KATSO KAMERAA!

      

Sitten oli kans keikka Vernissalla, BarBäkkärillä, On The Rocksissa, taas Gloriassa ja missä kaikkialla vielä. Viimesin oli se BarBäkkäri, mistä mulla on varmaan kivoin fiilis. Yey. Tekstiä ei nyt oikeen synny, voin vaan sanoa, että kyseessä on jotain ihan parasta.

Random Day - Part 1&2

Mulla on vähän hakusessa näköjään tän blogin tekeminen, mutta yritys on nyt kova, kun on lomakin. Itellenihän mä muutenkin tätä vaan teen, koska eihän täällä oo lukijoitakaan.

Sellanen asia mikä tässä maailmassa on ollu hauskaa, on se, että on niitä kavereita, joiden kanssa voi keksiä yhtäkkiä maailman oudoimpia päähänpistoja! Tää koko viikko on ollu pelkkiä päähänpistoja, kuten se, että lähdettiin yhden ihmisen kanssa sellasen ihmisen ovelle, jota me oikeestaan ei edes haluta nähdä, tai se, että lupauduttiin sellasiin asioihin, mitkä ei aikasemmin ees ollu käyny mielessä.
Tää on kai sitä, kun yrittää saada elämästä ilon irti ja ettiä uusia kokemuksia. :)

Pistän tähän nyt kuvia ja selityksiä kahdesta päivästä, jollon kaverin kanssa pompattiin vaan johonkin täysin random bussiin ja seikkailtiin ympäri vantaata.


Se oli ihan normaali päivä kun Netan kanssa päätettiin nähä Tikkurilassa. Kävelin sinne, koska oma bussi oli ihan myöhässä. Sit heti ku oltii nähty toisemme, nähtii, et jostain tulee 55 bussi.
"Minnekköhä toi menee?"
"En mä tiiä. Testataa!"
"Oikeesti??"
"Oikeesti!"

Ja sitte oltiikin jo kyydissä...

  

Jäätiin kuvailemaan välillä mm. kaikenmaailman tunneleihin, kun päästiin pois bussista. Suuntana Jumbo, joka näky meistä kohtalaisen kaukana.

Tässä minä. Heh.

 

Myöhemmin päivällä päätettiin pompata myös erääseen toiseen bussiin. Yhtäkkiä huomattiin, että oltiin vahingossa menty Vantaan sisäsen yli ja katottiin ulos ikkunoista: "Hei! Tuolla on kiva metsä! Mennää sinne!" Ne on näitä mun ja Netan päähänpistoksia. Löydettiin ittemme ihan ryteiköstä, mikä oli täynnä hyttysiä.

Ne oli taas niitä hetkiä, kun jäätiin kuvaamaan. Apina Netta!

Ja vinokäsi Milla.

Oltiin välissä myös hieman hukassa.

Tää on sit jo oikeestaan seuraavaa päivää. Lähdettiin samanlaiselle bussireissumatkalle ja matka lähti taas Tiksistä.

Sitten löydettiinkin ittemme ihan pellolta. Mentiin jonnekkin pitkälle Tammistosta ohi ja huomattiin, että kuljettiin sillä bussilla kaiken maailman peltojen ohi. Oltiin jossain tosi korvessa.

...Niinkuin voitte huomata.

I fly!

Taas näitä tunnelikuvailuita.

Matka jatkui...

Ja mitä jouduimme toteamaan.....

.....on että kaikki tiet vievät Jumboon.

Löydettiin ittemme sitten Jumbosta leikkimästä peiliteinejä... Kivakiva.

Se oli harvinaisen kiva päivä... Tai oikeestaan: ne. Harvoin jaksaa kantaa kameraa mukana ja seikkailla millon missäkin. Se oli oikeesti mahtavaa mennä jonnekkin stressaamatta ja tietämättä minne on menossa.

Stage

Taas tuli tällänen tilanne, kun päätän alkaa tehdä jotain säännöllisesti, mut sitten se vaan jää. Tekis mieli sanoa, että on ollu kokoajan kiireitä, mut ei se oo oikeesti mikään syy.

Ehkä mä ekana kerron siitä asiasta, mistä on jo aikaa, eli siitä Stagesta, mistä oon tänne aikasemmin maininnutkin. Meiän lukio tippu siis kolmantena ja sen jälkeen koulu alko tuntua maailman tylsimmältä asialta... Liiottelematta. Ei enää ollu päiviä kymmenestä viiteen-kahdeksaan illalla ja olo oli outo. Jokainen päivä oli kokemus sinänsä. Niihin ihmisiin kiinty, vaikka ei sieltä sinänsä saanu montaa sellasta kiinteetä kaverisuhdetta. Silti ihmisistä piirty mun mieleen omanlaiset kuvat ja kasa ihania muistoja.

Jokainen live päivä oli aina kokemus sinänsä. Siellä oli ihana jännittää ja pelätä esiintyjien puolesta, tuntea olevansa osa jotain, vaikka en ollukkaan siinä the 16 porukassa mukana. Se oli kokemus ja asia mitä en unohda. En ikinä.

Kiitos: Käsikirjotustiimi: Anni, Linda, Panda, Veera, Eea, Elisa, Iida + Nettitoimittaja Aaron...
Opettajat Suvi ja Pinja :) Ja ne kaikki 16: Moona, Anna Sofia, Olli, Mikael, Tuomas, Viikku, Aurora, Nadia, Laura, Anni, Iina, Roba, Matias, Jasmin, Mila ja Pinja !! Ja tietenkin tähtivalmentaja Sami Uotila! :) Jos ykskin teistä olis puuttunu, ni koko touhussa olis ollu ihan täysin eri fiilis.