Yöllisiä höpinöitä ja laulun sanoja

Mulla on kaikenkaikkiaan mielenkiintonen olo. Nukuin koko viimeyön ja oikeestaan päivänkin. Vasta joskus viideltä vaivauduin vähän nousemaan sängyn pohjalta kunnolla ylös. Ehkä mä vielä tarttin yhen lomapäivän tätä laatua kun ei vaan yksinkertasesti tee mitään.

Ja kuten arvata saattaa, eipä mua tietenkään väsytä. Kirjotin tosiaan äsken ton edellisen merkinnän laulun. Vielä äsken se oli mulle "laulu", koska ne oli enemmän sanoja, jotka olin rytmittäny päässäni jotenkin hassusti, mut nyt oon saanu siihen puoliks sävelenkin. Ehkä lauluja ei yleensä tehä niin, mutta mulle jotenkin lauluissa on niin tärkeetä ne sanat ja koska en oo maailman musikaalisin ihminen, niin teen ite mielummin ne sanat ennen sitä säveltä, jota en joko tee ja se jää semmoseks runolauluks paperille, tai sitten yritän niin kauan lauleskella itekseni, että saan siitä oikeen laulun.

Selitän tätä koska oikeestaan toi laulu kertoo mulle siitä, kuinka tärkeitä sanat lauluissa on mulle. Yritän joskus tahallani ettiä kappaleita, jotka kertoo jotain mun ajatuksista ja sillon kun onnistun, niin se tuntuu jotenkin äärimmäisen lohduttavalta. Tänään mä en löytäny semmosta, joten tein laulun, joka kertoo siitä ihmisten tarpeesta samaisua kappaleisiin. Siitä, että ihminen väkisinkin yrittää yhdistää asiat omaan elämäänsä. Ja siitä, että varmasti jokainen löytää itellensä jonkun vastineen jopa numerolle 142. Toi numero on oikeesti mulle joku ihan konkreettinen juttu olemassa, mutta mä uskon, että jos ihminen tarpeeks miettii, niin silläkin on oma joku 142... Mä mielelläni tietäisin mikä se muilla on!