Kesä tuntuu jotenkin extra tylsältä nyt. Työt loppu ja loma on puolvälissä. Enää ei oikeen ehi tehä mitään, enkä pahemmin jaksakkaan. Tekee mieli karsia vaan menoja ja olla, koska musta tuntuu, että se hidastaa ja pysäyttää ajan, koska mä en ihan tosi oo vielä valmis menemään kouluun. Vaikka siis on mulla nyt esimerkiks tässä viimeaikoina ollu pari tän kesän parhaimmista päivistä. Nähny ihmisiä aika paljon ja aurinko paistanu.
Mut tässä kun oon rauhottunu... Mietiskelin ja löysin kadonneen unelman. Unohtuneen oikeestaan. Koska siitä on viis vuotta, kun mä sain järkkärin, koska mä päätin, että musta tulee valokuvaaja. Semmonen joka kuvaa mainoksiin ja tyyliin matkaesitteisiin. Se oli mun haave. Ja mä olin pari vuotta se ihminen, jolla oli kamera kaulassa menin minne menin ja joskus se tapa sitten jäi johonkin. Ja nyt mua taas harmittaa, että mihin se jäi. Mietin tätä jo sillon, kun oli valokuvauksen kurssit koulussa ja puolet siitä kaikesta oli turhaa, koska muistin jo kaiken. Ja nyt tuntuu, että niinä päivinä kun oon yksin, on niitä jollon haluun lähteä yksin jonnekkin valokuvaamaan ja sillon mä taas muistan, että miks mä halusin tehä jotain mitä mä halusin. En mä ehkä oo mikään taitava, mut musta tuntuu että mä hankin uuden kameran ja etin sen kadonneen ajatuksen uudestaan.
Niin.
Eikä unelmia unohdeta semmosista syistä kun mä teen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti