torstai 14. kesäkuuta 2012

Maybe I'm a monster, but...

Eniten mä tässä maailmassa vihaan sitä, että jokainen ihminen tuntee erilaisia tunteita erilaisista asioista. Silti toisten ajatukset on aina muka jotenkin ala-arvosia. Ei voi tuntea surua tai vihaa "pienistä asioista", jotka oikeesti voi muille olla isoja. Ei siinä vaadita asennevammaa tai huonoa luonnetta. Ne on tunteita, eikä niille voi mitään. Ehkä mä olen kaikkien mielestä naurettava, mutta ihmiset... mä tajuan, että teillä voi olla ihan samanlaisia juttuja, enkä mä pakota teitä muuttamaan sitä mitä te tunnette. Tänään kukaan ei käsittänyt, kuinka pahalta musta oikeesti tuntuu.


Eikä siinä edes kaikki, mutta kun mun maailma romahti hetki sitten muutenkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Me muut