Mulla on ollut viimepäivinä tylsän kivaa itekseni. Välillä jää kyllä liikaa aikaa miettiä, mutta tän viikonlopun oon jotakuinkin onnistunu pyhittämään vaan omalle ittelleni. Oon kattellu läjän leffoja, syöny ihan hirmusesti, ostellu sellasia pieniä ja turhia ostoksia, mitkä on tehny mut iloseks. Kuunnellu musiikkia ja vaan... ollu. Välillä tosin ehtii iskeä semmonen "en-kestä-yksinäisyyttä" -fiilis, kun voisin oikeesti oksentaa ihmisten yli-onnellisille facebook postauksille. Jeah.
Tänään koitin valokuvata itestäni edes yhen ok-kuvan. Onnistuin ehkä yhessä, mut loppuajan (kuten tavallista) en osannu muuta kun irvistellä kameralle. Ihan perus. Minä.
Last days I have had good times and I've been bored. Sometimes I've had too much time to think, but this weekend was totally my own weekend. I've watched many movies, ate soo much, I've been happy when I've bought some tiny little things. I've listened music and just... spend time with myself. Sometimes I have had "I-don't-want-to-be-alone" -feeling when I could just throw up because of over-cute facebook statuses. Yeah.
Today I tried to shoot even one ok-photo about myself. But it's so hard because I'm normal front of camera about... never.
Aah! Se mistä mä haluan sanoa jotain, on se, että tein jotain tosi tyhmää. Toisin sanoen valehtelin jostain pikku asiasta, koska ensiks sanoin jotain väärin, sitten en jaksanu korjata ja loppujen leikin, että asia oli totta. En tosiaan tiedä miks niin tein, eikä se oo mun tapasta, mutta se mihin tää liittyy on se, että sain siitä ihan sairaanloisen huonon omantunnon! Sillon kun mietin sitä, niin vääntää vaan mahasta ja tuntuu pahalta. Ja vaikka on pieni juttu, niin mä aion vielä jossain vaiheessa korjata sen.
Mikä tän jutun pointti oli se, että musta tuntuu, että mulla on ollu pitkään semmonen semi-tunteeton kausi. Semmonen, että ei jaksa olla ilonen omista eikä muiden jutuista. En oo potenu oikeen ikävää tai huonoa omaatuntoa mistään. En oo erityisesti kiintyny oikeen kehenkään, vaikka perus ilonen olo on ollu aina kun on ollu jotain kivaa tekemistä ja kivoja ihmisiä ympärillä. Nyt tuntuu, että oon onnellinen jokaisesta pikkujutusta, leffoista, kavereitten onnellisuudesta, poden sitä hemmetinmoista huonoa omaatuntoa jostain pikku jutusta, on ikävä kotiin ja oon joitain kohtaan mun mielessä niin yli-empaattinen, että tuntuu melkein hölmöltä. My emotions... Ne on vielä olemassa !
Ah. And I have one thing I have to say. I did something really stupid. I lied about really stupid little thing. First I said accidentally something wrong and then I was so tired to correct those wrong words. I really don't know why I did that. I'm telling this because I have really bad feeling about that. When I think about what I did I can felt it in my stomach. Even I know that it's just little thing I will fix this and tell the truth.
What was the point of this? I have had feeling that almost my all emotions are gone. Like I can't be happy about own things or my friends's things. I've not missed anyone or anything like that. I haven't had feelings about anyone. Even I've been happy when I've been with my friends. But now something has changed. I'm happy about every little things, movies, my friends's happiness, I miss some friends and my family, I have bad feeling about things I've done. Sometimes I'm over-emphatic in my mind that it feel kinda stupid. So I still have my emotions. And that's why I'm really happy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti