Tänään aamulla istuin bussissa ja mietin yhtä asiaa. Koko matkan pohdin yhtä ja samaa kysymystä. Mä en meinannut keksiä siihen yhtäkään vastausta ja mä olin tyytymässä siihen ajatukseen, kunnes soittolistalta alko soida yks biisi ja samaan aikaan mä näin jotain. Ja mulle tuli niin hassu olo, että ei sitä voi edes kuvailla. Mutta mä hymyilin hetken ja nautin siitä, että olin löytänyt sittenkin vastauksen.
Se vaan, että ei mulla oo ketään jolle puhua siitä. Se on pieni ja mitätön juttu joillekkin, enkä mä siksi voi puhua näitä ajatuksia ja fiiliksiä niille. Ja muille mä vaan en voi syystä tai toisesta. Joten ei mulla ole ketään ja mä olen yksin tän asian kanssa.
Today in the morning i sat in the bus and I thought about a one little thing. All the distance I thought what would be an answer to my tiny little question. I thought that it's impossible to find an correct answer but then my music playlist played one special song and at the same time I saw something. And I got a really wierd feeling about that. I can't even explain. I smiled for a while and I enjoyed about the feeling... I've found the answer.
Sad thing is that I have no one to talk about it. That is a little stupid thing for some people and that's why I can't talk. And other people... Yeah I have some other reasons why I can't talk about it. All I now that I'm really stupid.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti