Lohja kutsui taas

Mulla ei ole nyt mitään maailmaa mullistavia matskuja, mutta tosiaan. Eilen kävin toista kertaa elämäni aikana Lohjalla. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Sillon kävin siellä Pasan keikan merkeissä, mutta eilen sitten pääsykokeitten takia. Ahdistavuus oli nyt jotakuinkin se, että mä oikeasti tiedän, että en halua Lohjalle opiskelemaan. Se on niin kaukana. Alkaa pelottaa, että miten ihmeessä jaksaisin niitä matkoja, koska muuttaa mä en halua... En niin pitkälle. 

Eilinen reissu kuitenkin oli ihan kiva. Musta oli jotenkin hauskaa juosta aamu viiden aikoihin semmosessa sulosen viileessä tuulessa bussiin ja seikkailla Helsingin päästä toiseen. Hassultahan se kuulostaa, mutta tuntu pienimuotoselta seikkailulta. Siellä perillä hetken tuumin, että mihinköhän sitä pitikään mennä, mutta tajusin sitten, että hei... Mun pitää kävellä kullervonkatua pitkin. Ja se oli se, missä olin sillon keikalla. ks. alempi kuva.

Koulu löyty ja lueskelin siellä sitten Humakin kulttuurituottajan linjan pääsykokeisiin kaiken ajan minkä irti sai. Kaupoilla kävin yhessä välissä ja kävin ostamassa itelleni semmoset suloset haaremihousut. Etin semmosia koko viime kesän: Suomesta ja Italiasta, mutta ei. Nyt kun en enää niitä ettinyt, niin tuli vastaan. Olin niin ilonen, kun oli just sopivasti niihin rahaa. Pistän vaikka huomenna niistä kuvaa, kun nyt oon ollut vähän laiskempi lataamaan ton kameran akkua.

Tuolla oli se keikka sillon talven puolella. Tän kuvan idea nyt varmaan oli se, että: "täällä mä nyt sitten taas olen"

Reissuna väsymyksestä huolimatta tykkäsin tosi paljon, koska olin yksin ja en tavallaan tienny ollenkaan missä. Ulkona oli kuuma ja paikat oli vieraita. Tuntu siltä, kun olis lähteny yksinään ulkomaille haahuilemaan.

Bussissa takasin kotiin päin hoksasin, että mulla on vielä vertaisohjaaja tapaaminen. No mä sitten sieltä suoraan menin Vernissalle, jossa meiän "kokoukset" pidetään. Sen jälkeen putkeen oli mediaryhmä. Mutusteltiin jotain pullaa ja sitten sainkin yhtäkkiä idean lähteä keikalle Moonan ja Sarinan kanssa Semifinaaliin. Tarkotus oli jättää se väliin, mutta loppujenlopuks löysin itteni Artun kanssa junasta kohti takasin Helsinkiä. Bändejä siellä oli Face of God (ylläri?) ja Hey Heather, jota en nyt taas hetkeen oo nähnyt. Kivaa oli ja kannatti lähteä, vaikka kyllä ton päivän painon huomas sitten viimeistään tänään aamulla ja nyt, kun tuntuu, että kirjottelen tätä hiukan silmät ristissä.

Ps. Tajusin tänään, että mulla on enää viikko työharjottelua NRJ:llä jäljellä. Melkeen jopa masentavaa.