keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Kotipitäjästä kaupunkiin muuttoautolla...

Mä tein sen.
Mä tein sen.
Juuri SEN...

"Ai minkä?" sä mietit nyt ja sua naurattaa (tai sitten oot kamala tosikko).
Mutta siis... Tein asuntohakemuksen. Sen lisäks että tein asuntohakemuksen, löysin kohtuu läheltä "heti vapaa" tilassa olevan yksiön ja vielä suht halvalla vuokralla. Kuolaan nyt kotoa pois. Siitä se mun elämä alkais oikeesti. Mun elämä.

Loppujen lopuks en mä varmaan pääse kotoa pois pitkään aikaan, mutta nyt on se tunne, että mä tein sen eteen oikeesti jotain. Tein oikeesti päätöksen ja jotain sen eteen, enkä vaan puhu siitä. Tuntuu vähän samalta, kun oisin hakenu kouluun! Sinne pääsee tai ei ja odotusaika on kamalan pitkä. Se on iso askel elämässä.
Nyt pitelen vaan peukkuja itelleni...


Ja tähän loppuun on pakko sanoa, että:
Hävetkää mun musamakua.
MISTÄ MÄ EDES REVIN NÄITÄ?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Me muut