Twenty Facts

Ehkä alotan tän blogaamisen kunnolla siitä, että kerron teille jotain asioita itestäni satunnaisesti, että jos joku tänne joskus sattuisi eksymään, niin tietäis edes vähän, että kenen sekoiluita lueskelee.

1. Tän ykkösen varmaan perustan sellaselle asialle, kun perusjutut. Eli mun nimi on Milla, käyn lukiota kolmatta vuotta (kirjotan vielä kerran syksyllä, eli valmistun talvella) ja ikää on 18 vuotta. Lukiossa oon esittäväntaitaiteenlinjalla. (Onpas pitkä yhdyssana?)

2. Nykysin oon tosi monenlainen ihminen. Kuulostaako hassulta? Jep. Tarkoitan siis varmaan sitä, että toiset ihmiset sanoo, että mä olen ujo ja hiljainen, toiset pitää itsevarmana, sosiaalisena ja pirteenä. Se mitä mä oikeasti olen, on varmaan joku sekotus. Ennen lukiota olin ujo, outo ja sen takia syrjitty. Mulla oli vaan pari hyvää kaveria ja sitten päätin tehdä sen oudon liikkeen elämässä, että hain teatterilinjalle, koska halusin päästä siitä ujoudesta pois. Ylitin itteni, taistelin pelkoja vastaan ja nykyään otan itelleni vieläkin haasteita, koska opin, että melkeen kaikesta voi selviytyä. Ennen pelkän esitelmän lukeminen tuntu pahalta, mutta nykysin oon juontanu tapahtumia, lauleskellut ja tanssinut koulun edessä ja esiintyny teatteriesityksissä.

 

3. Mun tärkein harrastus on varmaan mediaryhmä, jota oon käynyt varmaan about neljä vuotta. Ollaan tehty musiikkivideo, dokumentti Kambozalaisista nuorista, ns. päihdekasvatusvideo yläasteikäisille kouluihin, kirjoteltu juttuja lehtiin, mainos sanataidekoululle, lyhyt draama-lyhytelokuva, otettu kuvia kalenteriin ja kaikkea muuta pientä. Pääasiassa oon varmaan kuvannut, editoinut ja ohjannut, ja mun suurin unelma varmaan onkin olla sitten joskus elokuvaohjaaja, kuvaaja, editoija, käsikirjoittaja tai sitten joku lehden toimittaja. Tällä hetkellä meillä on käynnissä kolmas lyhytelokuva projekti, missä mä nyt taas päätin kokeilla omien rajojen ylittämistä, eli kokeilen näyttelemistä ja joudun pääroolin saappaisiin. Nyt tulevana viikonloppuna on kuvaukset ja melkeen pelottaa. Mediaryhmä on ollut aina yks semmonen asia, mikä saa aina odottamaan jokaisen viikon loppuun saakka ja siellä on semmosia ihmisiä, jotka on elämässä tärkeimpiä.

Oon harrastanu myös kuvataidekoulua. Sitä noin 4-6 vuotta (en yhtään oo varma), mutta lopetin sen sitten, koska olis mennyt mediaryhmän päälle. Dancemix tunneilla kävin noin 1,5 vuotta, eli ehdin kolmessa esitysessä olemaan. Vapaa-ajalla kuuntelen musiikkia, luen kirjoja ja katon elokuvia, tietenkin siis kavereiden kanssa oleilun lisäksi.

3. Ihmisenä mä varmaan oon semmonen tosi sekava pakkaus. Oon vähän outo ja vähän sekasin. Toisinaan häpeen itteäni ja se on tosi inhottavaa. Mulla ei ole ikinä diagnosoitu masennusta, mutta tiiän toisinaan, että mun pitäis oikeasti mennä puhumaan jollekkin mun ongelmista, koska ne välillä ajaa mut sellaseen epätoivotilaan, mikä ei oo ihan tervettä. En vaan oo koskaan rohkastunut. Toisinaan taas saan semmosia onnellisuus "piikkejä". Toisinaan musiikki tai jonkun elokuvan tunnelma saa mut oikeesti huumaannuttavalta tuntuvaan onnellisuudentilaan.

Se, että oonko mä sosiaalinen vai en, riippuu paljon siitä, että kuinka paljon mun kanssa viettää aikaa. Se asia mitä mä teen päässäni on, että kun pitäis oikeasti kattoa jotain ei-niin-tuttua ihmistä silmiin ja puhua sille niin aattelen: "nyt mä alan panikoida... tästä tilanteesta tulee hankala... alan änkyttää... silmiin kattominen on ahdistavaa..." niin se kaikki oikeesti tapahtuu ja pahimmillaan sydän alkaa hakata tuhatta ja sataa ja silmissä sumenee, mutta jos tunnen ihmisen, tai toinen ihminen tuntuu kaikin tavoin turvalliselta, niin sitten tätä ongelmaa ei ole.

4. Hmm... Mun musiikkiasiat. Kirjotan nyt siitä, koska se on yks niistä tärkeimmistä asioista tässä elämässä. Joskus vihasin musiikkia. En kuunnellu sitä ollenkaan ja kaikki piti mua outona. Sitten olin jossain tapahtumassa, missä eräs tuntematon tyyppi soitteli kitaraa (nykysin tunnen tyypin). Se kuulosti jotenkin niin nätiltä, että aattelin, että pakko mun on jotain kuunnella. Sitten löysin Metallican, leffamusiikin ja irlantilaisen. Nykysin kuuntelen oikeasti kaikkea, paitsi sellasta, mitä en ite laske musiikiksi, kuten sellanen totally rääkyminen tai räppi. Lempi bändinä tosin on Hey Heather, mihin tutustuin joskus vuonna 09. En yhtään osannu aavistaa, että tulisin vielä niitä ihmisiä näkemään, mutta sitten tuli ns. vahinko keikka eteen ja jäin koukkuun. Musiikki = Rakkaus. Ei siitä pääse mihinkään.

5. Mun ajatusmaailma on vähän outo. Toisinaan kehittelen omia kivoja satuja päässä, toisinaan mietin asioita tosi filosofisesti pohdiskellen. Sitä, että mikä on oikeeta tai väärää. Mitä on olemassa ja millä tavalla. Onko kaikella tarkotus, vai onko kaikki pelkkää sattumaa. Tykkään myös kaikista pikkujutuista, kuten miettiä, että mikä sana kuulostaa korvissa nätiltä, miltä multa tuoksuu kosteena ja kuinka aurinko paistaa lehtien läpi. En tiiä. Haluisin olla semmonen ihminen, joka menee vapaa-ajalla metsään kävelemään paljain jaloin ja räpsimään linnuista ja sienistä valokuvia, mutta mä vaan en saa ikinä aikaseks. Kotona tosin sitten räpsin jotain muka taiteellisia kuvia ja kirjottelen tekstejä, mut eihän se tietenkään oo ihan sama asia. Jumitan koneella ja kirjotan ajatuksiani ylös. Ihailen ihmisiä, joilla on energiaa ja sitä voimaa lähteä tekemään omista ajatuksista totta. Ehkä mäkin jossain vaiheessa, ja sitten kirjotan siitä projektista tänne. Will see...

6. Mun outoudet on varmaan sellasia, että tykkään lukea horoskooppeja, koska jollain pienellä tasolla mä haluan uskoa niihin ja sitten jos haluan uskoa johonkin, niin mä teen siinä parhaani, vaikka sisimmältä en ota näitä huuhaa juttuja tosissani. Toinen juttu on se, että tykkään opetella näkemään Lucid unia... Muutaman kerran ihan yrittämällä oon onnistunu siinä, ja useasti niitä tulee ihan itestään. Tykkään myös lukea esim. maailmanlopputeorioita tai kaiken maailman muita salaliitto hommia. Hauskaa on se, että sitten joskus innostun ite pahasti ja ahdistutan muita.

7. Mun tyyli on vähän random. Kengistä lemppareita itelläni on tennarit tai mun "melkeen-maiharit". Teen varmaan jossain vaiheessa merkinnän lempi vaatteista ja heittelen tänne kuvia. Tykkään semmosista erilaisista vaatteista, joissa on raitaa tai ruutuja tai mustaa tai kaikkia kirkkaita värejä, mutta jotenkin aina tuntuu siltä, että vaatteisiin on rahaa niin vähän, että en pääse toteuttamaan sitä tyyliä, mitä oikeesti haluisin olla. Tykkään vähän kaikenlaisista vaatteista, mutta en kuitenkaan tykkää liikkua massan mukana. En tiedä. Oon vaan joku randomi.

8. Mä tykkään itkeä sillon kun se ei johdu vihasta tai surusta oikeita asioita kohtaan. Se on kivaa, kun kattoo jonkun surullisen elokuvan. Itkemisestäkin voi oikeasti nauttia.

9. Tärkeintä mulle on ihmissuhteet. Kaverit piristää, perhe on läheinen (vaikken mä osaa esim. vanhemmille puhua oikeasti melkeen mistään... Mä luotan niihin, mutta se vaan ei oo mun tapa puhua asioista.) Kuljen yleensä tietyn porukan mukana, jotka melkeen kaikki on mediaryhmästä, mut on mulla esim. koulussakin sellasia kavereita, jotka on mulle tosi tärkeitä ja läheisiä. En osaa vihata oikeestaan ketään, paitsi ihmisiä, jotka satuttaa mun kavereita tai oikeasti ei osaa puhua asioitaan suoraan. Katkera osaan olla, mut oon tosi lyhytvihanen aina. Lyhyt pinna, lyhyt viha. Ei hyvä.

10. JEE! Eikun... Mun piti tehdä näitä 20. Ehkä mä jätän kuitenkin tän tähän kymppiin, kun kello on 2 minuutin päästä 1 yöllä. Noh. Mä oon seikkailunhalunen. Haluun kiertää maailmaa, voittaa pelkoja, tehdä kaikkea jännää. Pienenä mun isoin haave oli varmaan kuumailmapallomatka, ja nykysin mä haluisin muuttaa vuodeks ulkomaille ihan vaan uuden kokemuksen vuoksi. Ja hmm... En välitä enää sinänsä muitten mielipiteistä, vaan teen just sellasia asioita mitä haluan, vaikka se vaikuttais muiden mielestä oudolta. Oon aina koulussa niitten joukossa, joka kehtaa pukeutua jos on joku tapahtuma tai vastaava. Sellanen asia mikä vaan joskus ottaa aivoon on se, että jos puhutaan siitä, että oon joskus vähän kömpelö tai hömelö tai kengännauhat aukes taas. Kuulostaa pienemmältä asialta kun muut, mut tää on se tapa, mikä saa mut vihaamaan itteäni hetkittäin, koska sellasille asioille ei voi mitään, eikä kaikki luonnistu varmaan keneltäkään kun sormia napsauttamalla. Mä olen mä. That's it!