Forever yours

Oon varmaan joku lyhkäsien vaiheiden maanisdepressiivinen joku, en tiedä ku tuntuu, että joko kaikki tuntuu turhalta, ahdistaa ja tuntuu just semmoselta äärimmilleen menneeltä pahalta ololta, tai sitten oon maailman onnellisin ihminen ja yks kappalekkin voi saada mut hymyilemään jopa päiviks. Nyt mulla on se huonompi vaihe, mut mä haluan nyt sanoa jotain siitä hyvästä.

Koska toi maailma tuolla ulkona on oikeesti kaunis. Musiikki tekee onnelliseks. Mulla on maailman paras kesätyö, mulla on muutama ihana ystävä, paljon hyviä kavereita, ihmisiä jotka on olemassa, vaikka en aina olis niitten kanssa ees tekemisissä... Mulla on ollu päiviä, jollon oon antanu vaan mennä, nähny uusia ihmisiä ja menny sinne minne virta vie. Nauranu ja eläny hetkessä. Ja ne päivät on varmaanki niitä parhaimpia. Viime viikonloppu oli hyvin jännä ainaskin. Ekana oli päivä, joka oli enemmän joku parhaimmanlaatunen vitsi, jolle jaksan varmasti vielä hymyillä pitkään (positiivisella tavalla) ja lauantai puolestaan parin kaverin järkkäämät 80-luku bileet. Näki paljon tuttuja, joita näkee oikeesti tosi harvoin ja se oli musta kivaa.

Nyt tää juhannus puolestaan ei oo ollu nii valosa ja harmittaa, etten menny sitä jotenki mun perus intuition, vaan muitten tahdon ja oman "järjen" mukaan, mut se meni sitte siinä. Ens juhannus toivottavasti sitte parempi kokemus.

Nyt oottelen innoissani ens kuuta, kun meen Ruisrockiin talkoilemaa, tehään vissii pikkuvisiitti Tampereelle ja pääsee hetkeks sillä tavalla hengähtämää, että ei oikeesti tiiä mitä kaikkee kuukaus tuo tullessaan, ku ei oo kello enää esteenä ja työt loppuu. Ja miks mulla on paras kesätyö... Noh... Mun työnkuvaan nyt tällä tulevalla viikolla kuuluu mm. Paintballin pelaaminen ja laivareissu jollekki pikku saarelle. Aikasempina viikkoina ollaa käyty Megazonessa ja Radio Aallon konsertissa. Jep. Tykkään tosiaan olla töissä!

 Ps. se nostalgia sunkkareitten keikalla, koska biisi... forever yours... Siitä tulee niin mieleen ajat montamonta vuotta taaksepäin.