Oon kotona kipeenä neljättä päivää. Se mikä siinä on jotenki aina pahinta, on se, et jää liikaa aikaa miettiä. Tänään oon vaan pohtinu kaikenlaisia vanhoja muistoja ja ihmisiä. Sitä, et kuinka paljon elämä oikeestaan on muuttunu. Tajusin myös sen, että aina kun on ollu joku tietty vaihe elämässä, ni sitä on sillonkin tuhlannu aikaansa tähän samaan murehtimiseen, että kaikki on ihan muuttunu, mutta siltiki niistä on jääny mieleen hyvä muisto. En mä tiedä, mutta kuitenkin mulla on monia asioita tänään ihan tosi kipee ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti