Sanotaan näin, että eilen oli yks mun elämän hirveimmistä päivistä. Se oli jotain sellasta, mitä ei tänne voi kirjottaa. Mutta se oli yks niistä asioista, jotka ajaa mut toisinaan niin epätoivon partaalle, että sillon menetän kaiken kontrollin. Menetän kaiken halun elää. Oon niin hukassa, että en keksi enää mistään mitään hyvää ja tuntuu siltä, että se tuska on ylitsepääsemätön. Sellanen, että ei se katoa mihinkään. Ei vaikka kuinka yrittäisin. Mutta mä selvisin. Selvisin ja menin kattomaan tänään ensi-iltaan Titanicin 3D:nä. Sanotaan vaikka, että ilman sitä 3D:tä se kokemus olis ollu paljon hienompaa, mutta silti mä vaan en kestä tota tarinaa ja etenkin sillä isolla valkokankaalla. Kylmiä väreitä, onnentunnetta ja kyyneliä. Muutenkin rakastan kattoa elokuvia niin, että meen yksin elokuviin. Voi keskittyä vaan siihen mitä siellä edessä tapahtuu ja irtautua koko muusta maailmasta.
Miinukset tosin sille, että siinä vieressä oli jotain hihitteleviä pikkutyttöjä jotka vaan jutteli hyvin kovaäänisesti toisilleen: "Toi Leonardo on niin söpö!"
Joo joo, on on. Ei tartte silti huutaa. Muillakin on varmasti silmät päässä.
I can really sware that yesterday was one of the most horrific days on my whole life. It was something what I can't write here. But it's something what drives me desperate. I lose my control. I don't want to be alive. I'm so lost that I can't find any good. I can't just fix this. But here I am. I watched Titanic movie at theater. I love that story and if possible I loved it even more on the big screen. Goosebumps, happines and tears. I love go to movie alone. I can forget everything and live somewhere else. I can give one minus... There was two giggling littlegirls sitting next ro me and I listened their discussion: "Leonardo is so cute!" Yeah. Okay. It is. You don't have to scream that out loud!
And I want to thank my high-school teacher! I'm not his student anymore, but still he helped me and listened my problems. I texted him and today he called me back. Thank you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti