Siinä varsinainen häpeä, mutta silti joku pikku ylpeys, mutta vain siks että uskalsin, vaikka väitin itelleni etten uskalla.
Selasin tämän blogiin alkuun äsken ja huomasin maininneeni, että ensimmäistä kertaa ikinä mediaharrastukseni aikana näyttelen ekaa kertaa jotain muuta kun istumista taustalla. Tuossa on lopputulos. Mä olen Krista. Puheesta kuuluu sössötys ja kaikista eniten vihaan tota mokaus kohtaa, missä sanon nauraen ja vinot hampaat näkyen: "kiva tavata!"
Noihin kuvauksiin kyllä liittyy paljon erilaisia muistoja ja ajatuksia. Tulee tosi outo olo kun tätä kattoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti