Outolintu

Jos joku ikinä keksii mulle asian, joka hetkessä voi tehdä mut onnellisemmaksi, kuin musiikki, niin mä kiitän ja kumarran, mutta tällä hetkellä... Elän sen voimalla. Eilen olin Pasan keikalla. Ja se oli paras Pasojen keikoista mulle ikinä, koska osasin sanat, osasin nauttia ja se oli aivan huippu kivaa.

 07:42♥

Juuret♥

Takapihan Lapset♥

Juulia♥

Sirkus

Metsä yöhön vaihtuu

Kotipitäjä♥

Kesäheinä

Tunti täältä Stadiin

Outolintu♥

Kristiina

♥ = lemppari #1 (kun ei ole yhtä ja muutkin silti yhtä hyviä)

Häpeen itteäni, kun lähin taas tälläselle yhteiskuva linjalle, mutta samapa se. Mulla oli kaikenkaikkiaan muutenkin kiva olla eilen, lukuunottamatta pientä ahdistusta. Sellanen olo oli, että vaikka tunsin itteni pieneksi, en tuntenut itteäni avuttomaksi. (Kuuluu sarjaan "Millan pohdinnat")

Siellä Pasaa lämppäsi toinen bändi, nimeltänsä Face Of God. Ja nekin oli aivan mahtavia!

Ja se tunne, kun menee kylmät väreet musiikista, vaikka kuulee sitä ensimmäisen kerran.

Ja tämäkin päivä oli mukava. Menin parin kaverin kanssa randomisti johonkin suomalaiseen, nuorista kertovaan dokumenttiin ääninäyttelemään. Hassua oli myös, että siellä oli paikalla pari muutakin tuttua vanhalta luokalta.
Eka vähän stressasin koko touhua, niin kun mulla yleensäkin tapana, mutta kun tuli mun vuoro mennä sinne äänityskoppiin, niin oikeesti se oli vaan tosi... Epic! (en keksiny tolle tarpeeks fiksua suomalaista vastinetta). Tuli semmonen olo, että mä oisin hetken verran ollu oikeesti joku toinen ihminen, jonka sanomia asioita mä puhuin ääneen. En tiedä, mutta kivaa se oli. Ja ihan oikeasti.