sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

We Are Not Safe Here

Regrets?
          G.N.O

These moments Under The Sun
 She,Killer!

That Last Chance 
You Are The End
Drop Dead Time
Another Absolution
Side-By-Sideways
United States of Mind
Sunday Morning Breakfast

To Heather

Se mikä on oikeesti puskenu mua eteenpäin tän elämän kanssa, antanu voimaa ja lisää kunnon syitä elää on musiikki. Ihan oikeesti nimittäin. Musta tuntuu, että oon jo pitkän aikaa pelannu peliä, jota en tuu voittamaan, pelannu peliä, jota en ite pelaa, vaan joku pelaa mun kanssa, niin, että mun on vaan pakko pysyä perässä. Taistelu yhtä vastaan, lopputuloksena maailman huonoin tunne, jos ei ite kulje mukana. Musiikki on se mun unohduskeino, ja välillä sekään ei riitä, ellei pääse pomppaamaan sinne lavojen viereen ja näkemään sitä kaikkea livenä. Sitä mä nyt oon tehny viimeaikoina. Pomppinu keikoilla, koska niistä tulee maailman mahtavin fiilis. Hauskaa on sekin, että lempi bändin jäsenet jo muistaa ja moikkaa. Aika pikkujuttu, mut pikkuasioista edes iloseks, jos ei oikeesti muusta.


@Gloria

Se on aina se sama porukka yleensä millä ollaan: Krisse, Netta ja minä.
Tää kuva on Glorian keikalta... Tän porukan toinen semmonen, mulle itelleni kolmas.




Sillon esiintymässä oli kai muitaki bändejä... Automatic Eye ja Aste... Hey Heather kyllä veti ohi kaikista... Niinkun aina.


Sitten oli summerin kuvaukset...


KATSO KAMERAA!



      
Sitten oli kans keikka Vernissalla, BarBäkkärillä, On The Rocksissa, taas Gloriassa ja missä kaikkialla vielä. Viimesin oli se BarBäkkäri, mistä mulla on varmaan kivoin fiilis. Yey. Tekstiä ei nyt oikeen synny, voin vaan sanoa, että kyseessä on jotain ihan parasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Me muut