Mulla on koulu ihan loppusuoralla. Muutaman kuukautta mulla oli pelkkää stressiä: oli lopputöitä, koulujen ennakkotehtäviä ja kaikkea muutakin, joten sitten aloin miettiä pientä irtiottoa arjesta ja jotenkin vahingossa (ihan oikeasti vahingossa) lentoliput unkariin, missä oli Heikki ja Taneli ollu vaihdossa jo parin viikon verran kun sinne menin.
En oikeestaan ees muista mistä oisin koskaan ollu niin innoissani. Se sponttaanisuus tuntu kivalta ja asioiden järjestämiseen oli vaan pari päivää. En ollu aiemmin lentäny yksin tai menny edes varsinaiselle lomalle mihinkään ihan ominpäin.
Ekan päivän hengasin kahdestaan lentokentälle vastaan tulleen Heikin kanssa Budabestissa. Olin ihan kujalla koko päivän. Mulla oli täys epäusko, että olin tehnyt jotain niin "tyhmää" tai oikeesti tyhmää ja oikeesti lähin jonnekkin. Kujalla mutta maailman onnellisin. Ihan tosi. Sieltä sitten liikuttiin melkeen 3h junalla becescabaan (josta tuli ihan mieleen pori), jossa oli patterit niin kuumalla, että meinattiin kuolla. Heh.Mitä muuta mä sanoisin. Unkari tuntu tosi samanlaiselta kun Suomi. Aikalailla Suomen ja Italian sekotukselta tai joltain vastaavalta. Ruoka vaan oli tosi halpaa.
En mä hirveesti siellä mitään erikoista tehnyt, mut lomalle mä lähdin, olemaan ja kauas stressistä.
Matkan jälkeen alkoi vähän alamäki, jota oon yrittäny olla hirveesti esittämättä maailmalle tai kellekkään. Vähän harmittaa, että en pysty nyt olemaan asioista onnellinen, joista mun pitäis.
